© Herättäjä-Yhdistys ry, Lapua
Kirjana julkaissut
Herättäjä-Yhdistys r.y.
Kirkolliset kustantajat r.y.:n jäsen
ISBN 951-9014-55-1
Kansi Minna Saarelma
2. painos
Pieksämäki 1986
Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 26 | 27 | 28 | 29 | 30 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 31 | 32 | 33 | 34 | 35 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 36 | 37 | 38 | 39 | 40 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 41 | 42 | 43 | 44 | 45 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 46 | 47 | 48 | 49 | 50 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 51 | 52 | 53 | 54 | 55 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 56 | 57 | 58 | 59 | 60 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 61 | 62 | 63 | 64 | 65 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 66 | 67 | 68 | 69 | 70 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 71 | 72 | 73 | 74 | 75 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 76 | 77 | 78 | 79 | 80 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 81 | 82 | 83 | 84 | 85 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 86 | 87 | 88 | 89 |
Kirjasillan tekijöiden viitteet
Paavo Ruotsalainen (1777-1852) on Suomen kirkkohistorian merkittävimpiä henkilöitä. Hänen vaikutuksensa ei kuitenkaan perustu kirjalliseen jäämistöön, vaan henkilökohtaisiin tapaamisiin laajoilla seuramatkoilla ympäri Suomen.
Paavo oli kirjoitustaidoton mies. Häneltä on säilynyt runsaat kahdeksankymmentä kirjettä. Ne hän saneli ja joku ystävistä toimi kirjurina. Aikanaan kirjeitä kopioitiin paljon, ja kopiot kiersivät kädestä käteen ystävien kesken. Kirjeitä käytettiin hengellisenä ravintona, kopioijien ensisijaisena tarkotuksena ei ollut säilyttää niitä jälkimaailmalle. Osa kirjeistä on säilynyt alkuperäisinä, osasta on vain kopio jäljellä. Suurinta osaa kirjeistä säilytetään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tai Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran arkistossa. Osa kirjeistä on yksityishenkilöiden hallussa.
Aikaisemmin kirjeitä on julkaistu erilaisina valikoimina. Nyt kirjeet pyritään saattamaan lukijan käyttöön yhtenä kirjana. Kirjassa on niiden kirjeiden kohdalla, joiden alkuperäiskappaletta tai kopiota säilytetään joko Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tai Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran arkistossa, merkintä: SKSA = Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto, SKA = Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran arkisto.
(Vastaanottaja tuntematon)
Paljon kiitoksia kaiken teidän entisen rakkautenne edestä. Minä halajaisin tietää mielelläni, kuinka te nyt voitte sisällisen ihmisen puolesta. Minun luullakseni taitaa teillä olla aivan paljon moninaisia kiusauksia, erinomattain monen heikon heränneen sopimattomasta käytöksestä, jotka usiammissa paikoissa ilmaantuvat ensimäisen herätyksen alla, niinkuin erinomattain ne, jotka kielillä puhuvat, tekevät suuren hämmennikin äkkinäisten seassa. Jos, rakas ystävä, teidän tilanne myöden antaisi, niin sellaisia pitää visusti katsottaman perään ja siveydellä nuhdeltaman ja alaspainettaman, niin paljon kuin mahdollista on ja viisauden ojennusnuorat myöden antavat. Vaan olkoon kuitenki meistä kaukana se, että me asettaisimme itsemme Jumalan viisaita tarkoituksia vastaan niissä asioissa, jotka oikialta hengeltä tulevat, vaikka moni heikko ihminen tämän lahjan väärin käyttää omaksi ylpeydeksensä. Sentähden pitää ne ihmiset itse nuhdeltaman, vaan ei sitä henkeä, joka heidän on liikuttanut. Sillä ei Jumala ole lähettänyt Henkensä sitä varten, että kenenkään pitäisi siitä ylpeilemän, vaan se on ihmisen oma syy, niinkuin Atamilla oli paratisissa, joka ei tyytynyt Luojan tahtoon; niin ei se ole ihme nytkään, jos turmeluksen alainen ihminen väärin käyttää Jumalan voimallisimmatki kutsumiset.
Minä luulen, että teillä taitaa olla paljon kiusaa niiden eriseuraisten henkein kanssa; vaan älä, rakas ystävä, väsy, vaikka se raskaaksi tulee teidän viralle, että osoittaa oikiaa kiivautta kaikkia eriseuraisia henkiä vastaan. Ja ei meidän, rakas ystävä, pitäisi millään muotoa kärsimättömyyteen lankeeman, vaikka kuinka paljon eriseuraisia henkiä ilmaantuisi. Te tiedätte itse, mitä apostoli sanoi aikanansa: sillä siitä yhdestä hengestä ilmaantuvat Jumalan lapset ja perkeleen lapset.1
Minulla on ollut paljon tekemistä niiden kielillä puhujain ja hourauksissa olijoin kanssa; vaan minä olen kuitenki huokiasti voittanut, ettei meidän puolella tule niistä vaaraa. Ja jos näiden tapausten kautta teitä joku murhepäivä kohtaa sisällisesti eli ulkonaisesti, älä ole kärsimätön silloin, äläkkä anna heidän uskonsa sammua, että rupeaisivat epäilemään Jumalan armollisesta avusta. Te tiedätte itse, kuinka elävä ja sisällinen Jumalan tunto on näissä asioissa kaikkein paras; ja jos se olisi teidän tykönä kuinka pieneksi sammunut, niin rohvaise itses ja kilvoittele, että se vanhurskauden aurinko Kristus saisi oikian kirkkautensa ja valkeutensa lahjoittaa teidän sielullenne, niinkuin itse hän on luvannut pyhässä sanassansa.2 Minulla on ollut mieli siellä kohta reisuta, vaan en tiedä tarkkaan sanoa, milloinka se tapahtuu. Hyvästi tällä kertaa.
Kirjoitettu Nilsiässä.
(Kareksen mukaan vastaanottaja J. Fr. Bergh. Kopio SKSA)
Rakas ystävä, paljon terveyksiä teille! Minä olen saanut mielen ihastuksella kuulla teidän lähetyskirjoistanne, jotka ovat Kuopion kaupungin kristityille tulleet, että te jo olette ne villihenget oppineet vääräksi tuntemaan. Heidän oppinsa ei ole ensinkään oikia sentähden, ettei se l:ksi ole Pyhän Raamatun ojennusnuoran jälkeen perustettu. 2:ksi. Se hengellisyys, jota he suullansa hokevat, ei anna heille mitäkään voimaa itseänsä kieltää eikä syntiä vastaan sotia. Ja tästä seuraa sitten 3:ksi, että senkaltainen oppi ei kanna yhtään oikiaa hedelmää. Jos nyt, rakas ystävä, tahdot olla Kristuksen oikia sotamies, niinkuin teidän virkanne vaatii, niin anna kaikkein vasta-alkavaisten heränneitten julkisesti tietää näitten villihengein erhetys ja älä salli näitten koskaan pitää yhteistä kanssakäymistä vasta-alkavaisten kanssa. Ja kuin julkisesti ja vasta-alkavaisten kuullen näytätte niiden petollisten villihengein erhetyksen, niin sitte vasta he suuttuvat villihenkiä seuraamasta. Älä ole pehmiä heidän kanssansa, sillä Raamattu sanoo, ettei pehmiäin, eikä mielikielisten pidä Jumalan valtakuntaa perimän.3 Sentähden olet, rakas ystävä, erhehtynyt tässä asiassa, että olet niitten villihengein kanssa niin helposti ollut.
Minä olen kuulla saanut, että olette Renquistin kanssa ruvenneet uutta ystävyyttä pitämään. Hänen erhetyksensä on toisenlainen kuin näiden Nurmijärven kristittyin, vaan molemmat erhetykset johdattavat hengelliseen sokeuteen. Sentähden, rakas ystävä, karta niin paljon kuin mahdollista on, ettet itseäs sekoita näiden eriseuraisten hengein kanssa, vaan näytä muillenki heidän petoksensa ja erhetyksensä, ettei yksikään heitä enään seuraisi. Minulla olisi ollut palava halu teitä nähdä, ja olisin reisunut siellä jo syksy-talvesta, vaan ei ollut terveyttä; kevät-talvella en joutanut. Jos mahdollinen on, niin karta itseäs Renquistin petollisesta opista.
Kirjoitettu Kuopiossa 3 pääsiäis-päivänä 1829.
Paaval Ruotsalainen
Nilsiästä.
(Vastaanottaja tuntematon)
Paljon kiitoksia teidän entisen rakkautenne edestä, jota olette osottaneet moninaisella tavalla. Ja ne asiat, joista kirjoitit, ovat vaaralliset ja surkiat; vaan olkaat kuitenkin kärsiväiset, pyytäkäät heitä oikaista niin paljon kuin voitte; ja karta itse kaikella tavalla suruttomuutta ja epäuskoa. Nämät kaksi paulaa ymmärryksen sokaisee. Minä olisin mielelläni nyt tullut Varpaseen, vaan en jouda millään tavalla muilta reisuilta, vaan minä toivon vielä tänä kesänä siellä käyväni, jos muutoin terveenä olen. Jää hyvästi tällä kertaa.
Kirjoitettu Tahkomäessä
(Pentti Simojoen Aholansaaresta Kleofas Hyvämäen jäämistöstä 1977 löytämä kirje. Simojoen mukaan vastaanottaja lienee J. F. Bergh.)
Hyvä ystävä - - B.
Kiitoksia paljon kaiken rakkautenne edestä ettäs muistit meille vielä kirjoittaa niin kaukaiselta maalta. Meillä on tällä kertaa täällä hyvä rauha ja yksimielisyys sen vähän . . . (kirjeen taitoskohta lukukelvottomaksi tuhoutunut) . . . Ja myös r.y.4 saan teitä muistuttaa ei salli epäuskon kiusausten vaivata itseä. Jos r.y. kuinka huonoksi olet joutunut maailman vainon ja kiusausten keskellä, niin palaja rohkeudella Herran tykö, Hän on armossa katsova puoles jos muuten et epäuskolla tietä sulje. Rohvaise itseäs sen Armahtajan eissä, jonka voimasta me elämme ja liikumme ja pue päälles uusi uskon urhollisuus jos kuinka huonolta näyttäis sinun tilas. Elä pelkää yhtään petollisen sydämen tuomioita, sen tiedät itse Jumalan Sanasta, vaikka sielun vihollinen on niin viekas ja sanankin valon pimittää yön kiusauksen aikana - -
Nilsiä 8 p helmikuussa 1830
(Kirje Matti Härköselle. Alkuperäinen SKA)
Paljon terveysiä Mats Härkönen minä olen aikonna nyt reisuta teijän puolella sinä vijentenä kolmatta päivänä heinä kuusa mielin minä olla Varbasen kylässä ja jos mahtollisex näkisid niin reissuva sillon sihen. Sinä saamme puhuva kaigkinaisista asioista mitä meillä on. Ja eläkä minun tulostan anna levijätä tieto muillen kuin mutamillen harvallen ystävillen, joillen sinä itse näjed sovelijax. Ja vahvista sinä itses armoliton Herran etessä ja elä salli hitauven ja epäuskon itsijäs vaivutta. Jos näjet sovelijax, niin anna sana Adam Rynäsellen. Jä hyväst.
Kirjoitettu Nilsiässä 6 p. heinäkusa 1830.
(Pietar Johan Ikoselle.)
Paljon terveyksiä, Pietar Johan Ikonen Mikkelin pitäjässä! Teidän kirjoituksenne minä sain, ja se oli aivan hyvä, että te annoitte tietää, että siinäkin maakunnassa on Jumala Henkensä kautta saanut herättää ihmisiä näkemään synnin suruttomuuden kauhistusta, joka nyt hallitsee ympäri Suomen maata kaikissa seurakunnissa. Te sanotte teidän kirjassanne, että me kiellämme polvi-rukoukset, vaan se asia ei ole tosi, vaan se on valheen hengen saatanan petos. Minä olen vähin lukenut Raamattua ja olen nähnyt Kristuksen sanoista, joka sanoo itse: aina tulee rukoilla, ja ei väsyä (Luuk. 18: 15) ja kieltää taas toisessa paikassa fariseusten tavalla rukoilemasta6, johonka fariseusten erhetykseen usein heränneet sielut joutuvat, koska he rohkenevat tuntematonta Vapahtajan rukoilla, vaikka heidän sydämensä on kaukana Hänestä. Se joka tahtoo Jumalaa rukoilla oikiassa järjestyksessä, hänen pitää ensisti sisällisen parannuksen kautta tulla Kristuksen tykö ja saada Hänen henki ja elämä, voima ja valkeus. Siinä voimassa vasta hän on sovelias lankeemaan Herran eteen; siitte hän vasta taitaa ilman synnitä polvillaan pitää rukouksia Herran edessä, ja ne rukoukset ovat vasta Hänellen otolliset. Vaan jos me ilman sitä järjestystä yöt ja päivät olisimme polvillamme ja vaivaisimme itsiämme, niinkuin Baalin papit Elian aikana7, niin senkaltaista rukousta Vapahtaja ei koskaan ole käskenyt harjoittamaan, ilman sisällistä Jumalan tuntoa. Meidän kaikkein täytyy hävetä Hänen korkian Majesteettinsä edessä; meidän pitää sisällisen murheen ja ikävöimisen kanssa saada Häneltä elämä ja henki, ennenkuin me rohkenemme polvillemme lanketa Hänen eteensä. Vaan jos me muuten rohkenemme omassa nimessämme ja omassa hengessämme lanketa Hänen eteensä, niin se on kaikki petos ja ulkokultaisuus ja kaikkien senkaltaisten rukousten alla jääpi sydän ja mieli muuttumata. Tällä tavalla me olemme ymmärtäneet Kristuksen opin; tämän luulevat sitte puoli-heränneet rukouksen poiskieltämiseksi ja valhettelevat meidän suuhumme, että me poiskiellämme kaikki polvillaan pidettävät rukoukset. En minä kieltänyt ole sitä koskaan.
Ja jos nyt sinun mieles tekee vasta polvillesi lankeemaan ja rukouksia pitämään Herran edessä, niin ajattele ensin tällä tavalla: minä olen suuri syntinen, kaikkinäkevä Vapahtaja, tokko minä olen mahdollinen lankeemaan sinun etees; ja jos siitä saat Herralta siihen halun ja kehoituksen, niin lankee sitte, äläkkä anna minkään estää. Mutta sitä vastaan taas, jos sun sydämesi ja sielusi on tuntematon tästä kanssapuheesta Vapahtajan kanssa, jos sinä polvillasi olisit ilman sitä yöt ja päivät - sillä se pitää olla muutettu sydän sisällisten ahdistusten ja murhetten kautta, joka vasta on sovelias polvillaan Herraa palvelemaan. Eikö Herra itse sanoo: kuin te parhaallansa käsiänne nostatte, niin minä kuitenkin käännän silmäni teistä pois; ja vaikka te paljon rukoilisitte, en minä kuitenkaan teitä kuule Jes. 1: 158, ja mitä apostoli Paavali kirjoittaa siitä: kaikki, mikä ei ole uskosta, se on synti Ruom. 14: 239. Oikia usko ei ole mikään muu, kuin se totisen kääntymisen kautta saatu sovinto Vapahtajan kanssa, jonka päälle pitää oleman Pyhän Hengen todistus, josta Raamattu sanoo: jolla ei ole Kristuksen henkeä, se ei ole Hänen omansa Ruom. 8: 910. Vaan nykyisellä ajalla on nyt monta eksyväistä ja erehtyväistä sielua, jotka luulevat itsellänsä Kristuksen hengen olevan, vaikka ei he vielä tunnekkaan, mikä Kristuksen henki on ja mitkä sen vaikutukset ovat. Tämä erhetys saapi alkunsa ylösheräämisestä synnin unesta, ja tämä tapahtuu sillä tavalla: he luulevat itsensä jo kääntyneeksi, vaikka vielä ovat muuttumattomat sydämestä: nämät alkavat sitte usein polvillaan pitää pitkiä rukouksia, sen kautta ansaitakseen Jumalan armoa ja laupiutta Davidin ja Danielin esimerkin jälkeen, joilla oli totinen Jumalan Henki11. Eikö tämä nyt ole hirmuinen petos, koska kesken kääntyneet rupeavat samankaltaisia töitä tekemään ulkonaisella tavalla, vaikka sydän sisällisesti näistä töistä ei mitään tiedä; sillä David silloin jo oli Jumalan ystävä, koska hän näin rohkeni lanketa polvilleen Herran eteen.
Tämä on nyt vastaus teidän preivistänne. Ja jos tämä on teistä paha, niin tunnustakaat se pahaksi, vaan jos tämä on kelvollinen, niin tehkäät parannus pikaisesti.
Kirjoitettu Nilsiässä viimeisenä päivänä kesäkuussa 1832.
Paaval Ruotsalainen.
Minä asun Nilsiän pitäjässä ja Nilsiän kylässä n:o 5. Ja jos mahdolliseksi näkisit, niin kirjoita minulle vastaus.
(Matti Härköselle. Alkuperäinen SKA)
Paljon terveyksiä, rakas ystävä, Matti Härkönen!
Minä en tiedä nyt nykysellä ajalla, kuinka sinä voit sieluis puolesta. Sinä olet jo itse ennen oppinut Jumalan sanasta autuuden järjestyksen. Ja sinä olit ennen usein kiusattu epäuskon hengeltä; vaan rohvaise nyt itses sitä vastaan, ja anna kunnia Jumalallen. Ota Christus auttajaksesi: tahdo häneltä kuolleessa tilassas elämää ja henkeä, jolla parannusta teet. Uudista usein armoliittos Jumalan kanssa, ettäs olisit sovelias muita palvelemaan.
Muista sitä tarkasti, kuinka usein hitaus ja huolimattomuus meidät saavuttaa pyytää näitten ajallisten toimitusten alla. Jos risti päälles lankee, joko maallinen eli hengellinen, niin käytä se likemmäksi yhdistykseksi Vapahtajan kanssa. Opi aina lepäämään Christuksen vanhurskauden päällä kylminäkin aikona. Ja sen tiedät itse, älä lakkaa heikkoja palvelemasta; kärsi heidän taitamattomuuttansa: neuvo heitä, että he uskossa rikkaaksi tulisivat. Ja Herra sen tietää itse, kuinka ahkera sinä tähän aikaan olet ollut hyvissä töissä, jotka hän sinulle vielä kerran kunnialla maksaa, koko maailman silmäin nähden, jos muutoin uskossa loppuun asti vahvana pysyt. Niitä on harvat ihmisiä, niinkuin kirjoitettu on, jotka tahtovat salatusta viisaudesta osalliset olla.
Kirjoitettu Nilsiästä v. 1832.
(Kopio SKSA)
Paljon terveyksiä teille, herra kirkkoherra! Teidän preivinne me saatiin, ja paljon kiitoksia sen rakkauden edestä, että meitä muistatte niin kaukaa.
Mitä ensimmäiseksi tulee teidän vaatimiseenne Wegeliuksen postillan sanain muuttamisesta, niin tässä pyhässä kirjassa ei ole tarvista muuttaa yhtäkään sanaa selvemmäksi kuin se on kerran suomeksi kirjoitettu. Me olemme tätä kirjaa paljon lukeneet ja se on meidän kielemme jälkeen selvintä suomea. Mitä Jöran Hakkaraiseen tulee, niin hänelle on koko tämä kirja tuntematon.
Mitä sitten Renquistin asioihin tulee, joista te preivissänne myöskin puhutte, niin minulla ei ole moneen vuoteen ollut hänen kanssansa tekemistä mitään, vaan minun on täytynyt suurella surkeudella täältä kaukaa nähdä, kuinka hän on tekopyhyyden opilla ja fariseusten vanhurskaudella Kristuksen pyhän ja puhtaan opin turmellut sekä kirjoillaan että puheellaan, vastoin Kristuksen varoitusta, kuin on nähtävä Matth. 5: 5 - 912 ja 3 Mos. 10: 1, 213. Tämä on surkia asia, että kansat ja maakunnat sovaistaan teiltä rakentajoilta väärällä valkeudella, ettei kansat pääse oikein heräjämäänkään synnin unesta. Tämä tapahtuu sillä muotoa, että ennenkuin he oikein heräjävätkään, te panette julkiset velvollisuudet, paljaat rukoukset heidän päällensä, Davidin ja Danielin esimerkillä, jotka olivat Jumalan ystävät14. Ja kuin tyhmä ja yksinkertainen kansa saapi tämänlaisen opetuksen muodon käsihinsä, niin mieli ja sydän jäävät muuttumata, ja heillen jääpi paljas oma ansio uskon perustukseksi, ja siinä seisoo koko heidän kristillisyytensä, ilman oikiata itsensä ja sydämensä ja saastaisuutensa tuntemista ja ilman oikiata itsensä kieltämistä. Ja sitten jäävät koko elinajaksensa Jumalaa palvelemaan paljailla luonnon voimilla, muuttumattomalla ja kääntymättömällä sydämellä, paljaalla rukouksen huudolla. Teillä oli itsellä näkö tästä asiasta, koska te Renquistin kanssa riitelitte Kuopiossa. Ja minä en ymmärrä, millä tavalla te olette sen valon kadottaneet.
Ja mitä teidän vaatimiseenne tulee, että ottaisin takasin, mitä minä olen puhunut sisällisestä Jumalan tunnosta ja elävästä uskosta, niin siinä en ota yhtään sanaa takasin muulla tavalla, jos ette selvemmillä Pyhän Raamatun todistuksilla minulle näytä puheitani vääräksi. Minä ihmettelen teidän heikkoutta, kuin ette tunne niiden ulkokullattuiden petollista rukousta, ettekä näe heidän kristillisyytensä turhuutta, vaikka Raamattu sanoo teille, opettajat: koetelkaat henget, jos ne Jumalasta ovat 1 Joh. 4: 115. Ja minä luulen, että Kristuksen aikana fariseuksetki rukoilivat niin paljo kuin teidänki nykyiset rukoiliat, ja kuitenki Vapahtaja soimasi heitä. Sitä en minä oikein tiedä, lieneekö Jumala jo nykyisellä ajalla armonsa järjestyksen muuttanut, ja heitän sen asian teidän hyvän suosionne ja tutkimisenne alle. Mutta minun täytyy vanhasta Kristuksen opista kiinni pitää, maksoi mitä hyvänsä.
Ja jos mahdolliseksi näkisitte vielä edeskinpäin jongun sanan kirjoittaa, niin se olisi hyvä. Minulla on ollut suuri halu teitä nähdä, vaan matkan pituuden tähden ei ole tullut reisutuksi.
Kirjoitettu Nilsiästä 22 p. heinäkuuta 1834.
Paaval Ruotsalainen.
Johan Niskanen.
Rakastettu ystävä! Te olette usein sydämellisestä rakkaudesta vaatineet minua kanssa-puheeseen, että Suomen maalle rauha ja yksimielisyys tulisi. Kaikkiin riitoihin ja eripuraisuuteen olen minä syypää koko Suomessa, ja te olette, niinkuin Herran palvelia, rakkaudesta vaatineet minua tutkimaan näitä asioita, että rauha ja yksimielisyys olisi Jumalan seurakunnassa, niinkuin Herra vaatii. Sentähden minä pyytäisin, että, jos sen mahdolliseksi näkisitte, tulisitte Mikkelin markkinoille, jotka alkaavat kolmantena kolmatta päivänä syyskuussa, ja antaisitte tiedon kaikille niille, joihin tämä asia koskee. Mutta jos ette itse pääse esteitten tähden, niin lähettäkäät muita perustettuja miehiä; sillä jos minä elän ja terveenä olen, niin minä silloin reisuan sinne välttämättömästi. Jääkäät hyvästi ja tulkaat kaikella muotoa.
(Kareksen mukaan osoitettu N. H. Berghille. Kopio SKSA)
Paljon terveyksiä teille, rakas ystävä Herrassa! Paljon kiitoksia sen kanssakäymisen ja seuran edestä, kuin me tänä kesänä pidettiin Suonenjoella. Nyt saan minä teille ilmoittaa, että minä sen jälkeen reisusin Kalajoessa ja siellä oli suuri kansan paljous talonpojan säädystä ja herrasväkeä. Siellä on seitsemän pappia, jotka ovat uskollen kuuliaiset: eikä heillä ollut mitään opin erhetystä, ei herroilla, eikä talonpojilla. He perustivat kaikki oppinsa Kristuksen ja apostolien oppiin; tekopyhiä he eivät salli seassansa ja Renquistin opin he pitävät ylenkatseen alaisena. Tätä nykyä he ovat ahkerat rukouksissa sekä julkisesti että salaisesti.
Jos, rakas ystävä, mahdolliseksi näkisitte ja teidän aikanne muiten myöden antaisi, niin kirjoittakaat minulle, kuinka te olette sitten voineet, kuin me yhdessä oltiin. Sanokaat nyt paljon terveyksiä minun puolestani nuorimmalle veljellenne ja kehoittakaat häntä kaikella tavalla hengelliseen valppauteen, jos hän muuten totuuden oppiin suostuu, niinkuin hän kesällä aikoi, ja rohvaise itses kaikkia ulkokullatuita vastaan, niinkuin Kristuksen ja apostolien oppi vaatii. Koska teidän seurakunnassa löytyy tekopyhiä ja ulkokullatuita, niin muistakaat, että te kannatte hengen virkaa, josta Raamattu sanoo: pehmiäin ja mielenkielisten ei pidä tuleman taivaan valtakuntaan16, ja te olette valalla asetettu sieluin vartiaksi; niin mitäs teillä on sanomista viimeisenä tuomiopäivänä, jos ette heitä aikanansa nuhtele.
Nilsiä 11 p. lokakuuta 1837.
(Akiander ajoittaa vuoteen 1837)
Paljon terveyksiä teille. Teidän kirjoituksenne minä sain, jossa te puhutte moninaisista asioista, jotka ovat teitä kohdanneet vajelluksenne alla. Minä iloitsen teidän heikkoudestanne, ettette ole pääsneet niin väkeväksi luulo-hengellisyyden kristillisyydessä kuin muut ulkokullatut kristityt. Koska olette köyhä hengessä, niin olette silloin rikas Jumalassa, vaikka tätä ette saa tietää itsekkään. Tieto on salattu, ettette ylpeäksi tulisi. Mitä siihen toiseen asiaan tulee, että vaaditte siellä käymään, niin minä kiiruhdan likemmäksi ajallista kuolematani. Minä tiedän jo tarkasti entisistä reisustani, kuinka paljon monessa herätyksen raatihuoneessa neuvoa pidetään, että yksi häiritsiä talonpoika hengeltä pois otettaisiin. Sentähden, rakas ystävä, minä en taida tällä kertaa tulla, vaan jos teidän tila myöten antaa, niin reisutkaat Suonenjoelle. Ja jos niin tarve vaatii, niin minä talvella reisuan ensikelillä.
(Kirjoitettu J. F. Berghille. Kopio SKSA)
Paljon terveyksiä teille, rakastettu ystävä Herrassa! Minä kiitän sen rakkaan kanssakäymisen edestä, jota minä menneenä talvena sain teidän kanssa pitää. Mielelläni olisin minä tullut sinne häihin, vaan ei se käynyt laatuun millään tavalla kesäs-aikana: osittain oli terveyden puutos esteenä, osittain muut talon työt ja tarpeet. Nyt olen aikonut, jos laatuun käypi, ensi talvena reisuta sinne, ja soisin, jos niin sattuisi, joulun pyhinä ja te silloin kotona olisitte. Se on minusta iloittava asia, koska hengellisistä sanomista, joidenka ulosantaja te olette, olen saanut nähdäkseni, kuinka suuri salattu visaus teillä on, että te tunnette sen yksinkertaisen tien tarkasti. Mutta tässä teidän pitää tarkasti ottaa vaarin Vapahtajan omista sanoista, koska hän kysyi: tiedättekö te nämät asiat, nimittäin hänen valtakuntansa salaiset menot? ja toiset vastasivat: tiedämme, niin Vapahtaja sanoi: autuaat oletta te, jos sen teette, kuin tiedätte17.
Se on vaarallinen asia kaikkein heränneiden seassa, että he usein seisahtavat siihen hengelliseen tietoon ja lepäävät joutilaina sen salatun viisauden päällä, jonka kautta penseyden uni heitä paljon vaivaa. Koettele, rakas ystävä, tätä asiaa tarkasti itsesi kanssa, äläkkä pahaksi ota tätä heikkoa varotusta, vaan anna kunnia Vapahtajalle, jolle se tulee, ja kiitä Jumalaa sen armon edestä, joka aukasi sinun silmäsi tuntemaan hänen valtakuntansa salaisuuden. Sentähden koettele ja ota tarkka vaari, mitä se korkialla hengellä lahjoitettu apostoli Paavali kirjoittaa: koetelkaat itsiänne, oletteko uskossa, koettakaat itsiänne; taikka ettekö tunne itsiänne? 2 Kor. 13: 518. Teillä on paljo työtä virkanne puolesta; sentähden pitää teidän tarkasti valvoaki, ettei se tieto, joka teillä on elävästä uskosta, saisi joutilaan elämän alla muuttaa itsensä uskon siaan. Sillä elävä usko ei koskaan pysyy muutoin voimassansa kuin sisällisen kilvoituksen ja valvomisen kautta.
Sano nyt paljon terveyksiä veljelles ja St:le ja kehoita heitä valppauteen ja sisälliseen elävän Jumalan tuntoon, ja armahda muita heikkoja sieluja, olkoot ne ylhäisemmästä tahi alhaisemmasta säädystä; sitten olet vasta oikia Kristuksen sotamies. Minulla on ollut monta kiusaa ja monta vaivaa, joita ei tule nimittää, ja ne ovat kaikki minulle olleet tarpeellisia. Minua on jo käsketty Kalajoensuuhun käräjään siitä syystä, että olen siellä reisunnut, vaan en vielä ole mennyt.
Kirjoitettu Nilsiässä 6 p. syyskuuta 1838.
(Vastaanottaja tuntematon)
Paljon terveyksiä, rakas ystävä. Teidän kirjoituksenne minä sain nähdäkseni 10 p. syyskuuta, jossa minä sain tietää, kuinka paljon Jumalan Henki on saanut etelämailla työtä tehdä. Vaan Pohjan maan puolella talonpoikain seassa alkaa seisahtua maailman vainon kovuuden tähden. Minä reisusin Kalajoen käräjässä vaatimisen jälkeen, jotka käräjät alkoivat 27 p. elokuuta. Siellä sakotettiin paljo talonpoikia, joka sakko nousi 12462 ruplaan paperi-rahassa ja minun osakseni määrättiin 331 rupla 40 kopeikkaa. Eikä ollut muuta päällen-kannetta minua vastaan kuin papin läsnä-ollessa papin käskystä luin »Huutavan ääni» kirjaa, ja toisen kerran luin sunnuntai iltana pappilassa; sen panivat tuomioissaan pyhäpäivän rikokseksi. Pappia ei sakotettu yhtäkään, mutta heidän asiansa lykättiin konsistoriumiin tutkittavaksi. En minä saata nyt luvata kesän aikana reisuta teidän puolessa, vaan toivon sen tapahtuvan syksystä talven, jos muutoin terveys myöten antaa; minä annan teille tiedon edelläpäin tulostani. Sano paljon terveyksiä kaikille tuttaville ja erinomattain Helsingin kaupungissa.
Nilsiässä 12 p. syyskuuta 1839.
(Kirje rouva Lagukselle. Alkuperäinen SKSA)
Paljon terveisiä Herrasa rakastettavallen Laguxen Frouvallen ja nijllen kolmellen Mamselillen jotka teidän huonesanne ovat! Paljon kijtoxia teillen kaiken sen sisällisen rakkauden edestä, jonga osottiä minullen, silloin koska minä reisasin Kolajrin käräjisä, ja olin tiejän tykönänne niin te silloin lijaxi murhehtia teijän syndi tilanne yli, vaan minä olen iloinen Herran etesä, että kaikkivaldias Jumala on sulasta rakkaudesta, saanut näyttä teitä syndisexi. Andakaat hyvä ystävä kunnia Vapahtajalle, joka on rakkaudesta vetänyt tetiä syndinne tunton. Sentähden ei tarvita teidän enää tästä lähin eten päin, tehtä murhetta epäuskoxi, vaan muista se mitä Christus sano: Autuat ovat murhelset, autuat ovat hengellisesti vaivaset, ja autuat ovat jotka näje ja kuitengin uskovat, nimittäin etsivänä uskolla kijnni rippuvat Vapahtajasa. Ja jos te tämän asian salaisuuden oikein tundisia, nijn te kijttäisiä Herra sydämmellä ja suulla. Muistakaat mitä se pyhä prophetta David sano: minä käyn kymäryxisä ja kumarruksisa ja yli päiviä ja öitä olen minä murheisan19; vaan kuuleppas hyvä Frouva taas, mitä se pyhä David sano: Minä tahdon miellelläni kanda Herran vihaa, sijhen asti kuin Hän minun asian toimittan20. Eipä hän ruvennut järkensä orjaxi, eikä synnin tähden epäilemän, Jumalan auttavasta avusta, vaikka hän oli nijn syndinen kuin mekin. Ja ole nyt rakas ystävä nijn hyvä, ja rohvaise itses Cristuxen rakkaudella, ja kehoita nijtä epäuskosia mamselia jotka teidän huonesanne olivat, ja sano heillen paljon terveyxiä minun puolestan sisällisesta rakkaudesta heitä kohtan. Ja älä sitten enää ole itse epäuskonen; te luulia silloin kuin minä olin teidän luona, ettettä luullut minun tundevan, minun teitä nijn suurexi syndisexi kuin te oletta, ja sentähden pelkäsiä, minun teitä pettävän, väärällä lohdutuxella, vaan ei asia nijn ole kuin te luulia, Christuxen virka on olla armollinen kaikkein suurimmillengi syndisillen. Terveisiä teillen kaikillen. Jääkäät hyvästi.
Kirjoitettu Nilsiässä 18 16/12 39.
(Kirje Julius Imm. Berghille. Alkuperäinen SKSA)
Paljon terveisiä Herra M:r J. Bh. Viimmein kuin Kuopiossa yhdessä oltiin, minulla oli jo silloin halu ja kiivaus reisuta Helsingissä ja Porgoossa, vaan tämä ei käynyt laatuun millään tavalla, sillä minulla on ollut kova silmä tauti, kaiken talvea, heti Kuopion markkinalta lähtiissä; vaan minä toivoisin mielellään, että kaikki ne asiat jotka Kuopiossa puhuttiin hengellisestä valppaudesta, että te olisitten kiivaat ja rohkiat, köyhät hengessä ja rikkaat Jumalassa, ja ettei teidän paljon oppinne saisi Kristuksen kanssa kansakäymistä pimittää, joka on ainoa autuuden perustus, niin kuin te itse tiedätten. Vaan te olette itse sen nähneet, kuinka usein suuri maallinen oppi pimittää sen salatun elämän Kristuksesa, ja minä puhuin teillen silloin kuin yhdesä oltiin, että ei se ole hyödyllinen pitää suuria kokouksia niin vaarallisesa tilasa, moniaisten syiden tähden, niin hyvin luonnollisten kuin hengellistenkin, vaan ei tämän puheen tähden kokonansa takaperin jättää, niin kuin silloin puhuttiin Kuopiossa. Nyt näytän minä hengelliset syyt, mitä suurista kokouksista seuraa. Niissä tulee usein hempiä mieliset kristityt suruttomiksi ja pensiäksi siitä lohdutuksesta joka tavallisesti seuraa siitä. Ja niin tyytyvät lahjaan ja unhottavat usein antajan, ja vähittäin kadottavat viheliäisyyden tunnon, josta taas seuraa orjallinen pelko, joka synnyttää taas epäuskon. Te näette itse Pyhästä Raamatusta, kuinka Peetari oisi tahtonut Taaborin vuorella asua21; ja sitten näetten taas Raamatusta, kuinka heidän oli työläs olla yrttitarhasa, josa kaikkein syntisten lasaretti aljettiin22. Vielä sanoo Salomon: parempi on mennä murhe huoneeseen kuin ilo huoneeseen.23 Elkäät hyvät ystävät tehkö jumalista murhetta epäuskoksi ja kärsimättömyydeksi; niinkuin ihmisen luonnon taipumus on. Muista mitä Kristus sanoo ja Hänen apostolinsa: kärsimys on teille tarpeellinen tehdäksenne Jumalan tahtoa, että laupiuden saisitte24. Ja elä, rakas ystävä, anna itsiäs suuriin kamppauksiin salatun viisauden yli, lihallisten viisasten kanssa, sillä se salattu viisaus on hyvin tarkasti säilytettävä, ei niin ymmärtäin, että ei niistä saisi puhua työtätekeväin ja raskautettuin kanssa: jo välttämätä. Raamattu sanoo: rakkaat veljet ottakaat vaari toinen toisestanne, että ei joku karvas juuri teisä kasvaisi25, ja neuvokaat teitänne keskenänne, ettei joku synnin petoksen kautta paatuis26. Jää hyvästi.
10/3 1840.
(Kirje J. Fr. Berghille. Alkuperäinen SKSA)
Paljon terveisiä minun rakas vanha ystäväni Herra kirkkoherra B:gh N-järvessä! Minulla on kauvan aikaa ollut suuri ikävä ja halu, ettemme ole saaneet tavata toisiamme. Teidän preivinne olen minä saanut, jotka olet lähettänyt, vaikka minulta on niin vähän tullut vastausta annetuksi, moninaisten omain estetten tähden, ja minulla on ollut moninaiset aikomiset, että reisuta teidän luona, ynnä halun kanssa. Ja ei ole toivoo tänäkään talvena päästä sinne, moninaisten syiden tähden, erinomattain ruumiin sairauden tähden! Vaan minusta on ollut teidän kirjoitukset hyvät ja iloiset, että te oletta valittaneet kristillisyyttänne niisä huonoksi. Sillä niinkauvan kuin teidän silmisänne kristillisyys on niin huono, niin se on vissi merkki sen päällen, että Pyhällä Hengellä on siaa teidän sydämessänne. Vaan jos teidän kristillisyys olis hyvä itse mielestänne, niin siitä ymmärtäisin minä heti kohta, että olet phariseusten vanhurskaudesta osallinen, ja silloin olis se vanha Renqvistin oppi taas vallan päällä. Vaan se on hyvä, ettäs olet tullut nämät erhetykset jo näkemään. Minä tiedän, kuinka paljo sinulla on työtä ja vaivaa niin monenkaltaisten kristittyin kanssa, kuin teidän saapuvilla on; vaan tiedän virka onkin sotamiehen virka. Ole niin kuin Kristuksen sotamies hamaan kuolemaan asti. Ja se on hyvä, ettäs olet köyhyyden hengestä pääsnyt osalliseksi: tämä ajaa teitä kohta likemmäksi Kristusta, ettet rohkene kerskata mitään viisaudestas, niinkuin tekopyhät kerskaavat tuntemattomasta rauhasta Jumalan kanssa. Muista, hyvä ystävä, sitä Raamatun sanaa, joka näin kuuluu: ette tarvitse, että joku teitä opettaisi; sillä teillä on voide siltä Hengeltä, joka on pyhä 1 Joh. 2:27, 2027. Sentähden ette tarvitse enää kaikkinaisilta opetuksen tuulilta ympäri vieteltää Ef. 4:1428, vaan pidä se kuin sinulla on. Mitä meidän jokapäiväiseen heikkouteen tulee, niin se usein on suurempi kuin me soisimme, jossa usein kohtaa meitä kärsimättömyys ja nurja mieli, ja niin me työläästi tahdomme puhutella Kristusta hätäisessä tilassamme. Usein kysymme ennen neuvoa meidän epäuskoiselta sydämeltämme, ennenkuin rohkenemme uskalluksella käydä armoistuimen tykö. Tämä tauti vaivaa usein minuaki, vaikka minä olen usein koeteltu monessa sodassa. Usein havaitsen sen muutamina aikoina, että minun rangaistukseni on joka huomen uusi, vaan en vielä tähän asti ole antanut epäuskolle sitä kunniaa, että olisin lymyttänyt itseni Herran edessä. Niin minä toivotan kaikesta sydämmestä, että silloin, kuin teilläki on pahimmat päivät, riennätte kiireesti vapakaupunkiin. Jää hyvästi!
10/3 1840.
(Pentti Simojoen Aholansaaresta Kleofas Hyvämäen jäämistöstä 1977 löytämä kirjekopio. Simojoen mukaan vastaanottaja lienee J. F. Bergh.)
Paljon terveisiä rakas ystävä - - B.
Teidän kirjoituksenne minä sain ja minä ihmettelen, surkutellen, teidän uskonne heikkoutta. Kuinka te epäelette Jumalan auttavasta avusta joka teille ei himojenne jälkeen räkkää taivaallista Lääkitystä. Jos nyt r.y. tahdot minun halpaa puhettani uskoa, niin anna kunnia sille kolmyhteiselle Jumalalle, joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee ilman lain töitä ja omata kunniata ja tottele nyt. Jos tahdot hengellinen ystäväni olla, lankea Herran eteen sellaisena kuin tunnet. Sitten loppuu sulta oma rakkaus ja Renqvistin rukous - usko haisee jo kokonansa - - - Jää hyvästi tällä kerralla!
Kuopion markkinoilla 16 päiv. tammik 1842
(Kirje pastori B. Neiglickille Nurmekseen.)
Rakas ystävä, Herra Magister Neiglick, teid[än] breivinne minä olen saannut aina, jossa te näytätten kaiken teidän heikkoudenne ja semmoine[n] heikkouden tunto vaaditaankin kaikilta niiltä, jotka totuudessa tahtoovat Christuxen tygö tu[l]la, vaikka teidän ei pidä tätä nähdä hyväxi, se[n] syyn tähden, että tämän tuntemattoman tilan alla Herra puhdistaa teitä ja nöyryyttää; ja jos työ nyt tuntisia tässä tilassa Wapahtajan rakkauden, joka on aivottu jo teidä kiin kohti, niin teistä tulis puolinainen Christitty. Sentähden rakas ystävä, älä kiusaa, älä vaivaa itsiäs orjallisella pelvolla, sitä vähemmin epäuskolla. Vältä myös kaikkia erhettyväisiä Christityitä. Älä ilmoita salaista sydämen murhetta niillenkään, joilla näkysi hyvä muoto olevan Christillisyydeen; muuten saatten niitten kansa huvittavaista kansakäymistä pitää, jonga alla näytä salainen sielun murhe Vapahtajan tygö, ehkä etten tunne häntä, vaan hän tuntee teidän - tarkemmin kuin me itse. Ja ole vissi ja vakuutettu hänen auttavasta armostaan. Jää hyvästi.
Kirjoitettu Rautavaarassa toissa Pääsiäispäivänä 1842
(Kirje K. A. Collianderille. Alkuperäinen SKA)
Paljon tervejsiä Herrassa rakastettu ystävä herrä Liutnant Coljander minä häpeen teidän viimmesen rakkan kanssa käymisen ylitsen mingä syyn tähden sen syyn tähden että minä olen halpaa talon pojan säätyvä ja työ outta syndymisenne puolesta korkijampata säätyä, ja silloin kuin yhteistä rakasta kanssa käymistä piettin nin Työ alensia itsenne silloin halvemmaks sekä Jumalan että ihmisten etessä ja tästä saatten kiittä herra tämän mailman Vapahtaiata joka niin ylpeldä riikin kukolda siivet leikanna ettei hään tahdo maailman mielisuosiolla elää niin kuin teillä suuri tilaisuus olis kaikin puolin ja rakas ystävä jos mahdollista olisi nin karta kaikella tavalla ettetd kiusauksen aikana ja pahana päivänä teko pyhäin eissä ett ilmoita koskan siun sjelus salaista murhetta jotka ovat usein monta kiusausta ja paula teidän etenne pannet. Lankia Herran käsin pahana päivänä sen kalttaisena kuin olet. Tappohan teidä eli elättehän jos saatana ja teko pyhät teildä pyhyyttä tahdo nin mänke kohta Kolkahadan vuorellen kysymän ryövärildä ennättä hengi lähtee29 ja jos ryöväri olis niin ylpe ettei hään anna sullen tiedo Christuxen rakkaudesta niin mäne sitten tuhlajan poian tyköön se anda sullen vissin tiedoon 30minä en olis hyvä ystävä mahdollinen näitä puhuman teidän kansanne nin kuin sillä puhutten halvan talon poian puolesta, vaan työ otetta itse sihen tilan andanna koska Herran Hengi on herättännä teijät siihen niin etten työ ole yhtään säätyillä erotusta pitännä hengellisisä asioissa ja lohtuta tästä etes sun heikko frouvas ettei hään langeis epä uskon orjuuteen ja nyt tulo toinen buntti, minä aivon käydä sjellä Mickelin markkinoihin aikana vaan minun rummin rakennus ei kestä enä kesän aikana sen tähden hyvä ystävä jos mahdollisex nääiet niin minun on soveliambi reisuta ens reki kelillä omalla hevosella ja jos ei teillen hyvin surta kiusausta tulis siitä nin pitäisi sitä varsaneki kelin asti josta on paljon puhuttu myö sekä leikillä että toilla ja minä toivosin ettäs kirjoittaisit näistä asioista vastan jos mahdolliseks nääiet nin Suonenjoin magisterin kautta kulke kirjat minullen paraitten. Jääkät hyvästi tällä kerta.
Kirjoitettu Nilsiässä se 18 2/9 43.
(Kirje K. A. Collianderille. Alkuperäinen SKA)
Paljon terveisiä teille Herrassa rakastettu, tuntematon Herra Colliander, Lieutenantti!
Ruumiillisilla silmillä en ole minä teitä nähnyt, ettenkä te minua, vaan muihen välitietoin vautta olemme me tutut niinkuin olisimma me nähneet toisiamme. Ja työ oletta kututtu siihen säätyyn, jossa pelastat sielus. Ja anna nyt anteexi minullen minun rikoxeni: Työ otetta minua vaatineet rakkaudesta tygöönne monta kertaa, vaan minulla on aina niin suuret esteet, etten minä ole voinnut päästä. Vaan nyt minä panen yhden puntin teidän eteenne: Jos tahdotten minua nähdä, niin se hevoisen varsa, johonga Julius Berghi on tänä kesänä mielistynnä, jos sen lupaat minullen antoo tavallisen hinnan edestä, niin minä hain sen Pyhäinmiesten aikana kotiini. Magisterit ja professoorit eivät tarvitse hevosta, pysykööt Pyhässä Raamatussa; vaan minä olen talonpoika, minulla on parempi oikeus ostoo hevoinen taikka härkä. Rakastettu ystävä Herrassa, Herra Lieutenantti! Ole niin hyvä anna tämä breivi Julius Berghillen lukee. Ja jos et sitä hevoista anna, niin minä en tule koskaan Valkialaan.
Kirjoitettu Suonenjoella 5 pv syysk. 1842.
(Kirje K. A. Collianderille. Alkuperäinen SKA)
Paljon terveyksiä teille Herra Luutnantti.
Minä olen teidän molemmat preivit saanut, joitas olet minulle kirjoittanut, ja niistä havaitsin minä, ettei Herra ole teitä hyljännä. Tämä on Jumalan rauhan ja rakkauden merkki, koska teidän täytyy ristin kalkista juoda. Joita Herra rakastaa, niitä Hän rankaisee, jonkas tiedät Raamatusta.31 Ojenna rakas ystävä väsyneet polves ja kunnioita Herraa Christusta! Anna hänen itsiäs armahtoo, ettäs käyt uskalluksella Hänen tykönsä! Ja mitä nyt siihen toiseen asiaan tulon, nimittäin hevoisen kauppaan, josta oomma paljon jo ennen pitäneet, niin minä itse tulen sen hakemaan, jos elän ja tervennä olen, ja sitä ei pidä teidän antaa kennenkään tuoda, jos niin on etten itse pääsisi terveyden puuteessa. Minä olen ajatellut teillen tulla 17:sta päiväksi maalis kuusa elikkä puoli paaston sunnuntaiksi, ja on Mikkelin markkinain jälke päivä. Ja ole nyt Rakas Ystävä tämän kautta terveytetty, jää hyvästi!
Kirjoitettu Kuopiossa 17 päivänä tammi kuusa 1844.
(Kirjoitettu pastori F. G. H. Hedbergille Iisalmessa 20. helmikuuta 1844. Hedberg sai kirjeen vasta toukokuun lopulla, jolloin hän oli jo saanut Paavon 10. huhtikuuta kirjoittaman kirjeen.)
Paljon terveisiä, rakastettu ystävä, herra magister Hedberg!
Teidän preivinne, jonka lähetitte, sain minä hyvään aikaan, jossa te puhuitte tarkasti, kuinka te olette, ymmärryksen puolesta, siitä salatusta viisaudesta osallisiksi tulleet, josta viisaudesta pitää osa olla kaikilla, jotka tahtovat totisen kristityn nimeä kantaa. Ilman sitä viisautta kaikki muut viisaudet, filosofian viisaudet ovat apostolin sanain jälkeen, turha jaaristus, helisevä vaski eli kilisevä kulkuinen. Te valititte preivissänne, kuinka paljo vihollisia on sillä salatulla viisaudella; vaan se onki oikein ja sen on Jumala säätänyt. Nyt tulee kysymys: minkätähden on Jumala sen tien tukkinut orjantappuroilla ja ristillä? Sentähden, ettei ihmiset saa tätä tietä pilata lihallisella viisaudella, niinkuin filosofiain tapa aina on ollut. Ja sentähden, rakas ystävä, teillä oli kysymys teidän preivissä: onko tämä tie oikea, jonkas nyt käsittänyt olet? Pyhä Raamattu vastaa minun puolestani, että se on se oikea ristin tie. Pysy siinä liikkumattomasti ja yksinkertaisesti. Ja jos muille sitä viisautta opetat, niin älä opeta pitkillä ja paljoilla puheilla. Ja lue ahkerasti Uutta Testamenttia, vaan erinomattain, mitä Paavali kirjoittaa 1 Tim. 4 luvussa32. Ja, hyvä ystävä, ota nyt tarkka vaari siitä; jota tarkemmasti sinä nyt salattua viisautta rakastat ja voimassa pidät, sitä enemmin sinulle sisällistä ristiä ilmaantuu. Tämä salattu viisaus ei tule kenenkään tykönä säilytetyksi kuin sisällisen ristin koulun alla. Jää hyvästi tällä kertaa.
(Akiander ajoittaa kirjeen vuoteen 1844. Vastaanottaja tuntematon. Kopio SKSA)
Paljon terveyksiä teillen! Minä annan teille tiettäväksi omat asiani ensin. Vasten terveyttäni minä annoin itseni kovaan reisuun Kajanin markkinoille, jolla reisulla yhden vuorokauden kovasti kamppailin kuoleman kanssa, mutta Herran viisaus näki hyväksi, ettei vielä lopettaa minun elämäni lankaa. Luultavasti Herra jatkoi minun ikääni sen syyn tähden, että minun pitää, ennenkuin kuolen, ottaman pois petollinen usko kaikilta filosofeilta. Rakastettu ystävä Herrassa, en minä sillä hetkellä ollut Herran edessä kalliimpi kuin te. Teille minä sanon, ettette saa suuri herra olla kaikkein kouluinne edestä, vaan ruokkikaat Kristuksen lampaita, joita tällä kertaa on ympärillänne ylen paljon. Mutta jos ette heitä kykene ruokkimaan, niin siihen on teidän suruttomuus syynä. Älä pelkää, yhden leiviskän kauppias, ettäs sen maahan kaivaisit. Anna kunnia Jumalalle, tuo totuus edes kaikissa tiloissa. Muista mitä Raamattu sanoo: älkäät peljätkö niitä, jotka ruumiin tappavat, vaan ei voi sielua tappaa. Matth. 19:2833. Nyt minä ilmoitan toisen asian. Yhden vuorokauden taistelin minä, kuin minun vanha tautini kohtasi minua, elämän ja kuoleman vaiheella, mutta armosta rikas Vapahtajani lohdutti minua ja sytytti uskon, etten peljännyt kuolemaa. Rakastettu ystävä Herrassa! älkäät rohjetko tästedes yhtään päivää viettää kysymättä itseltänne: onko minulla lapsen oikeutta Kristuksen tykönä, vai juoksenko tietämättömän puoleen?
Kirjoitettu Kajaanista markkinan jälkeen maanantaina.
(Kirjoitettu F. G. H. Hedbergille 10. huhtikuuta 1844 Suonenjoella.)
Paljo terveisiä herra kunnioitettava magisteri Hedberg, philosophi! Paljo kiitoksia sen rakkauden ja kanssakäymisen edestä, kuin Wenellin häissä pidettiin Esboossa. Te olitte sinä aikana niinkuin heikko lammas, ja uskoen silloin, että Christus tekee vanhurskaaksi ilman lain töitä, minua narrasit silloin suurella kavaluudellasi, philosophian viisaudella, hengellistä salaisuutta tietää antamaan; vaan nyt näen minä jäleltä päin sinun pilkka-kirjoituksistasi, että sinä olit semmoinen philosophi kuin Judas Iskariot Esboon kalliolla. Ja kuin sait minulta silloin salaisen viisauden tietää, johon eivät philosophit itse joudu, niin perkele mäni sinun sisähäsi niinkuin Judas Iskariotin, sen kastetun palan kanssa, jonkas minulta varastit. Kuinka sinä sentähden olet terveellä järjellä so'ennut, philosophi? Etkö sinä muista, kuinka monen vaivan alla sinulle Christuksen rakkautta selitin, ja sinä olet nyt niin häpeemättömäksi tullut ilman mitäkään välipuhetta, kehtaat vielä sadatella minua lain saarnaajaksi; se on vielä sen häpiämmästi, ettäs punaisilla puustaveilla kirjoitat. Minä tiedän Raamatun niin hyvin kuin sinäki. Miksi rupesit philosophialla Pyhää Raamattua pilaamaan, niinkuin meillä talonpojilla ei olisikkaan Jumalan sanaa valossa? Tästä näen minä nyt sinun uskottomuudesi ja hengellisen ylpeydesi, että sinä olet julki jumalaton, koskas uskot valheita ja sanot sinun monenkaltaisissa preivissäsi, että minä olisin sinua Kuopion markkinoilla sadatellut. Kuitenki Raamattu sanoo yksinkertaisille papilleki, ettes auttaisi jumalatonta. Kenenkä luvalla sinä rohkenit siihen vikaan lanketa? Ja nyt en minä pelkää sinua, enkä sinun uhkauksiasi. Se Herra Jumala, joka on meitä rakkaudesta kutsunut tyköönsä - meidän pitää suurimmassa alamaisuudessa käydä Hänen tyköönsä kaikkein kompastusten ja lankeemusten jälkeen, jotka meitä raukkoja kohtaavat joka päivä. Vaan sinä, herra philosophi, joka luulet vaunuilla ajavasi taivaasen ja Christuksen yhteyteen, »ulkona järjestystä», tiedä se, että lamppu sinulla on, vaan ei öljyä, ja nyt olet, rakas ystävä, jo vetänyt Jumalan kirouksen päällesi ulosannetuilla preivilläsi: ettäs pilkkaat niitä, jotka tahtovat Christuksen henkeä johdattajakseen. Kuinka rohkenit kuitenki Jumalan kansaa ruveta pilkkaamaan ilman Jumalan Hengen todistukseta ja Raamatun vääntelemisellä väärään mieleen ja niinkuin talonpojalle ei olisi Herra suonutkaan Jumalan sanaa, kuin ainoastaan philosophille yksinänsä.
Ja nyt sanon minä teille viimeisen jäähyvästin. Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa, maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto, ettäs annoit prophetaissa ja evankelistaissa meille halvalle kansalle tietää sinun tahtoasi, ettei meidän tarvitse philosophialta siihen ymmärrystä etsiä! Ja jos et nyt tee, hyvä ystävä, kohta pikaista parannusta, niin olet Simon noidan läksyssä. Jää hyvästi!
Kirjoitettu Suonenjoella 10 p. huhtikuuta 1844.
Paaval Ruotsalainen.
Luuletkos sen oikeaksi kirjaksi, jonka olet antanut suomeksi rykätä Turussa? Sillä kirjalla tahdot sinä sotkea meiltä heikoilta talonpojilta autuuden järjestyksen, joka hengellisessä sokeudessas vaadit meiltä uskoa, ennenkuin me olemme uskon antajalta Christukselta sitä pyytäneetkään. Sinä, herra philosophi, saat uskon ilman oikeeta kilvoitusta ja ulkona oikeeta autuuden järjestystä; ja turhaan tuo sinun philosophias menisikiin, jos ei toki yksi philosophi pääsisi yhdellä aivun uskolla etemmäksi. - Vaan minä muistan apostolin sanat suomalaisessa Raamatussa: »ei monta lihallista viisasta, ei monta suuresta suvusta» (1 Kor. 1: 2634) salattua viisautta tunne, kuin me huonot ja heikot talonpojat. Kuinka sinä rohkenit vastoin Pyhää Raamattua meitä soimata villihengiksi, joka olet nyt tällä kertaa väärällä valkeudella sokaistu? - Vaan se vapaus, jonka sinä aivun uskolla tunnustat Jumalaksesi, maksakoon sinulle sen jälkeen kuin olet ansainnut. Ja sinä et palkata pääse, jos et parannusta tee, enemmän kuin Anania Pietarin aikana, jos meidän seurakunta rukouksessa astuu Herran eteen, kaiken sinun Raamatusta kootun pilkkasi ja häväistyksesi yli. - Herra on meidän heikkoin Vapahtaja, minä tiedän sen niin hyvin kuin philosophitki. Ja jos hyväksi näet, niin kirjoita minulle tästä preivistä vastaus; vaan jos pharisealainen jumaluudesi sen estää, niin älä vastaa ensinkään. Jää hyvästi!
Paaval Ruotsalainen
Ja vanha ystävä! mennään vuorelle, koetellaan uhria meidänkö uhrille Herra ennen tulen antaa vai teidän ja kenen uhriin Herra tulen antaa, se olkoon Jumala, meidän palveltava. Ja tätä uhria pitää meidän kymmenen vuotta uhrata eteen päin, ja siitte vasta tiedetään, kenenkä puoleen Herra katsoo.
(Kirje K. A. Collianderille. Alkuperäinen SKA)
Paljon terveisiä rakastettu ystävä Herrassa Herra Lieutenant Colliander kaiken entisen rakkauden edestä, erinomattain sen edestä, ettäs tulit Suonenjoillen, jossa minä sain teidä kohdata salajsella rakkaudella ja teidän poikaanne: ettei Teistä kumpikaan ollut vielä suostuntu opin erhetyxiin, joista Hedberg heikkoudessaan on kiivaasti uloskylvänyt; ja niinkauan kuin Te heikko oletten Vapahtajan edessä, niin Herran voima on kuitengin Teissä väkevä, vaikka etten itse tunnekkaan. - Ja jos rakas ystävä jotain tietoo saisit, kuinga nyt Hedberg itsensä käyttää, niin pyytäisit Julius Berghin kautta siintä minullengin jotaik tietoo, jos mahdollisexi näet; sillä Hedbergi ei ole mullen mitään kirjoittanut. - Ja se mies, joka tulee teidän tygäänne, Petter Laasonen, se on vielä lapsi christillisyydessä hänen emäntän kansa, vaan niillä ei ole mitään opin erhetystä, niin Te mahdatten kärsiä heidän heikkouttaan, niin paljon kuin mahdollinen on. - Mitä taas siihen tulee, ne ovat uskolliset toisen omaisuuden hallitsiat, puhtaan oman tunnon jälkeen, ettei heissä ole tähän asti löytynyt mitään viekkautta. - Maallisista asioista olis minulla tila vähän kirjoittoo, vaan en minä tahdo tällä kertaa. Ja ole nyt, rakas ystävä, niin hyvä, jos olisit kuinga heikko, ettäs ilmoitat sinun heikollen frouvalles Christuxen salaista evangeliumia, silloin kuin tilaisuus myöten antaa! Jääkäät hyvästi tällä kertoo; ja sano nuorellen herrallen, pojalles, vielä paljon terveisia minun puolestani.
Nilsiä 30 päivä toukokuussa 1844.
(Kirje Jonas Lagukselle. Alkuperäinen SKA)
Paljon terveisiä rakas ystävä Herrassa Herr Pastor Lagus. Teiän kirjanne minä sain, jossa työ puhuja ja valittia tämän elämän alla kohdavata vaivaloista tilaa, joka on kaikkia kohdaava niin kauvan kuin tässä lihassa ollaan. Tiedän hään sen itse hyvä ystävä Pyhästä Raamatusta, että monen vaivan kautta pitää teidän Jumalan valda kundaan sisälle tulemaan. Tätä tiedä ovat kaikki pyhät miehet ennen kulkeneet sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa, sillä, rakas ystävä, mitä minun vaivaan tulee, niin tiedä se itse, että ne ei ole helpot, sillä minä olen usein sotinut Ephesso petoin kanssa35 ja paljon riitoin allen andanut itsen - philofofien kanssa, joista kaikista minä toivon kuitenkin pääsevän. Ei ole vielä Hedberg kirjoittanud minullen mitään ja se kuin työ pyyvätten minua siellä käymään, se ei tapau ennen kuin syksy puoleen kesää, jos teillä on hyvä halu vaatia sinne, niin minulla on itsellän parempi halu vielä reisuta sinne ja tästä minun tulostan Johan Niskanen antaa teillen selvän tiedon, vaan minä ite olen monilla vaivoilla väsytetty, joihinka alla minä vielä en ole koskaan epäuskoon langennut, sillä minä tiedän Lunastajani elävän, ehkä philosofia Hedberg soimaa meitä lain orjaks. Sano paljon terveisiä teidän rakastetullen frouvallenne. Ojenna häntä uskalluksella käymään armon istuimen tykön, eläkä anna oman heikkoutes siinä estennä olla. Jää hyvästi!
Kirjoitettu Nilsiässä 17 p:kesäkuuta 1844.
(Kirje Julius Imm. Berghille. Alkuperäinen SKA)
Paljon terveyksiä rakas ystävä Herra Magister Julius Bergh. Kuin minä reisusin Suonenjoilla, niin sieltä takaperin tullessani minä tulin vaivatuxi kovalta pistos taudilta, engä ole vielä nytkän varsin terve. Ja tällä terveydellä minä en saata lähtee Juugan kirkolle, johonga me tuumattiin yhtenä. Ja nyt tulee toinen asia. Myö luultaan jo vähäin tietoin kautta, että Kajaanin apteekarin pitäis oleman rouvineen jo Hedbergin uskossa, sillä Hedbergi on kaikella voimalla pyytänyt häntä sovaista lähetyskirjoillaan. Vaan muistoten te, rakas ystävä, Vapahtajan sanoja: kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, niin elämän kruunun saat. Te oletten oppinut monta kertaa jo salatun viisauden saamaan; sentähden karta nyt kaikella voimalla, ettet pahana päivänä ja kiusauxen aikana korvias lainaa kaikillen opetusten tuulillen, joita usein vaatii ihmisen heikkous ja kova kiusaus kuultelemaan. Ja rohvaise sun heikkoo rouvaas aina katsomaan uskon alkajan ja päättäjän päälle. Ja jos vielä tapaat lieutenant Collianderin, niin sano hänellen paljon terveyksiä ja hänen rakastetullen rouvalleen että he olisit lujat ja järkähtämättömät etsivällä uskolla pahana päivänä, jonka Jumalan Hengi itse vaikuttaa salatulla tavalla sielussa. Ja vakuuta heitä tällä tavalla kaikella muotoo: kärsi vaivaa, niinkuin luja Christuxen sotamies, jos Jumalan viisaus sen hyväxi näkee, että sitä heikkoo uskoo puhdistoo kiusauxen kovuudella. Jää hyvästi tällä kertoo!
Kirjoitettu Nilsiässä 22 Julii 1844.
(Kirje nimeämättömälle henkilölle. Alkuperäinen SKSA)
Paljon terveyksiä rakas ja vanha ystävä Herra - - - - - Minä vasta reisusin Kajaanissa ja sain heitä hyvällä mielellä kohella aptekaria ja hänen rouvaansa ja hyö olivat hyvässä järjestyksessä ilman mitään erhetystä. Hedbergin tyhmyyten yli oli hyö surulliset, vaan ei hyö hänen kaunista oppiaan ole vastaan ottaneet, ja tietätö se rakas ystävä, ne vaivat ja vastukset jotka teitä kohtaavat: ne ovat jo aikaa ennen teijän hengellisillen veljillenne tapahtuneet. Tiedäthän sen Pyhästä Raamatusta: Kärsi vaivaa niinkuin Jesuksen Christuksen luja sotamies ehkä Hedberg kuinka pilkkaa sitä ansioksi vaan se on hänen virkansa tällä kertoo, älä hämmästy hänen sokeuttaan; hän on langenna ghengellisen uneliaisuuden kautta siihen kiusaukseen joka koko maan piirin päälle tuleva on, josta asiasta puhutaan Ilmestys kirjan 3 lugussa lopulla: kussa Herra puhuttelee Philadelphian seurakuntaa36. Anna kunnia Jumalallen ja pitä ihteis Kristuksen tyköö jos se ois teillen kuinka mautoin ja tuntematoin vastoin kaikkia Hedbergin pilkkoo. - Ja minä jos tervennä olen, niin minä tulen Kuopion markkinoillen. Hyvästi!
Kirjoitettu Nilsiässä 1844.
Paavo Ruotsalainen
Sinun ystäväs.
(Kirje Wilhelm Niskaselle.)
Paljon terveyksiä, rakas ja vanha ystävä, Wilhelm Niskanen! Sinun kirjoitukses minä sain, jossa sinä vähän valitat, etten minä ole edessäpäin sinua koskaan nuhdellut; vaan teillä ei ole ollut koskaan nuhteen syitä. Sinä olet alussa totuuden ymmärtänyt ja olet seurannut totuutta niin paljo kuin mahdollinen on tässä heikkoudessa. Vaan nyt minä nuhdelen sinua, kuin sinä olet unhottanut apostolin Paavalin sanat: ystäväin välissä ei pidä valhepuheita uskottaman37, tapahtuko se suupuheella eli kirjoituksen kautta. Muista, hyvä ystävä, sitä hiljaista salattua viisautta, josta olet usein jo ennen osalliseksi tullut ja älä tästäedes henkeä sammuta. Ja jos sinä olisit kuinka heikko ollut, ei sinun olisi tarvinnut laimin lyödä Lapualla käymistä. Tunnethan sinä sinun oman seurakuntas jäsenistä, kuinka ne on heikot, niinkuin pienet lapset; Lapualaiset ovat samaten, sentähden älä pelkää heidän sekaan männessäs. Minun ruumiini voimat ei ulotu tällä kertaa reisuta mihinkään, enkä tiedä yhtään, paranenko ennenkuin kuolemassa; vaan ole sinä urhoollinen ja miehuullinen siinä valkeudessa, jonkas kerran saanut olet. Älä tottele enää kielilakkaria ja jumalisuuden varjolla ympäri juoksevia. Ja Rauhalan Danielille sano paljo terveyksiä minun puolestani, ettei hän huikentele siitä yksinkertaisuudesta, jonka hän kerran saanut on. Jos kuka häntä vielä tahtoisi tuomita ja panetella, niin kiinnittäköön kilvoituksensa likemmäksi Christusta. Ja jos minä tästä sairaudestani paranen, niin minä reisuan siellä ensi rekikelinä. Jää hyvästi tällä kertaa.
Sinä 3 p. elokuuta 1845.
(Kirje K. A. Collianderille. Alkuperäinen SKA)
Paljon terveisiä teillen rakastettu ystävä Herrassa, Herra Leutenant Koljander.
Minä olisin mielelläni tullut häihin teidän kuhtumisenne päällen vaan terveyden puutos esti sen multa, etten saanut tulla, vaan minä nyt tahtosin tällä kerta tiedä mitä sinun sielus ajattele en siitä perustuksesta, että minun pitäis tiedä kaikkein ihmisten sielun tilat, joka tiedo tulee yksinän Jumalallen, vaan siitä rakkaudesta jonga te olette hengellisesä rakkaudesa osottanet, josta työ vallittia kuinga ahda on käydä ristin tiedä, van miksikä Leutenant on nyt niin armotoin itsiän kohdan, ettet vähennä tätä maalista hushållias itsias kohdan sillä mallisten murhetten kautta vähedään Pyhän Hengen vaikutukset, avaa nyt rakas ystävä vielä ymmärrykses silmät Christuksen opillia pyhän Ramatun lukemisen kautta, siitä saat nähdä kuin Christus sano ej minun valdakuntan ole tästä mailmasta38, ja jo näjet itse että Christus on teidä monta kerta kutsunut hänen valdakuntansa salatuksi jäseneksi, ja sen tähden muista hänen sanansa, älkäät rakastako tätä mailmata39, sentähden oisi hengellisisä asioisa teillen levollinen ettäs pitäisis niin piennä huushollis ettäs elatuksen saisis vanhalla ijälläs, se oisi levollinen teillen, sekä sielullen että rummillen vaan tee kuitengin rakas ystävä näisä niin kuin tahdo. Jää hyvästi.
Kirjotettu Kuopiosa sinä 7 päivänä marras kuusa 1845
(Kirje Julius Imm. Berghille. Alkuperäinen SKA)
Paljon terveisiä Rakas Ystävä.
Teidän kirjanne minä sain ja tämä asia jota työ nyt kirjoittia nimittäin näistä kirjoista, niin minä en ymmärtänyt, vaan jos minä olisin ymmärtänyt nin en sungan olis männyt koko tryckin astuman, ja minä nyt jätän koko tämän asian Lectorin huolen ala. Tehke nin kuin yhteinen Esivaltan asetus ja laki myöden anda kirjain myömisen kansa ja tehke nyt paraan ymmärryksen jälken ja myöke mistä hinnasta vaan kannatta. Minä en taho yhtän kopeika nistä kirjoista, jos kannatta 3 k: hopeta myyvä niin myöke eli vähemmästä. Sillä minun kova lycky vei sinne tryckärin leikiä paneman, vaan ei se ole mikään määrätty hinda kuin minä sanoin leikillän vaktarillen. Ja elken pahentua minun pikaisesta pois lähöstän, sillä minä jo tunsin ruumiini heikkouten kuinka kovasti tauti otti minun kiinni. Etten minä jaksanut olla ja engä tahdonut ystävien käsin ruveta, sillä ne ottavat nin hirmusen muren ilman tarpeta minun kivustani, jota minä en tahdois näytte kellengä ja sen tähen minun täyty kivulla lähte kuoleman oman maahan ja pitä perä suoran kaikkein heikoin ja vasta alkavin kansa. Hyvin paljon terveisiä teillen ja koko teijän huonelle ja sano terveisiä Jäterholmillen kuin myös Laurinillen, Malmberillen ja Petanderillen ja kaikillen ystävillen. Jos eletän nin totta kerda yhessä vielä ollan vaan huonot on ruumin voimat tällä kerta ja pitä ruveta ylpengin nöyräks kuolemata pelkemän. Jääkät hyvästi tällä kerta.
Nilsiä sinä 22 p: huhtikuuta 1847.
(Kirje nimeämättömälle henkilölle. Alkuperäinen SKSA)
Paljon terveyksiä Herrassa rakastettu ystävä - - - - - ! Minä häpeen teidän edessänne keväällistä karkuuttani; vaan tätä en minä tehnyt teidän tähden, vaan itse oman tautini tähden. Sentähden, rakas ystävä, älä muistele niitä enämpi. Nyt tulon toinen puntti: kuinka rakas ystävä olet käyttänyt itses niitten vasta heränneitten nuorukaisten pappein kanssa, joista me kahden kesken tuumattiin: ettei sinun pidä hävetä Kristuksen evankeliumia, vaan ilmoittaa Christuksen totuus niinkauan kuin he kestävät. Nyt tulon kolmas puntti -J-llen kirjoitettavaksi: Rakas ystävä Herrassa! Teitä on Herra valinnut jo kaksi kertaa evankeliumin saarnaajaksi, vaan ensimmäisen herätyksen kadotit vasten Kristuksen kieltoa maailman seuroomisessa; vaan karta nyt toistamiseen. Katso Kristuksen omista sanoista Raamatussa: Joka tahtoo maailman ystävä olla, se tulee Jumalan vihamieheksi40. Muista rakastettu ystävä apostolin sanoja: Älkäät Henkee sammuttako41, älkäätkä ottoo Jumalan armoo hukkaan42. Kysymys: Kuinka tämä Hengen sammuttaminen tapahtuu, Herra, Herra - - - - -, ihmisiltä? Se tapahtuu tällä tavalla: Koska perään ajattelemata menet suruttomaan seuraan, siellä tulet liika keveemieliseksi, ja Johdattajan Pyhän Hengen täytyy paeta pois sydämmestä, ja teillen ei jä muuta kuin aivun usko ja nuhteleva oma tunto, Sentähden pidä tarkka vaari senkaltaisista kanssakäymisistä ja tunne oma heikkoudes. Älä mene älytä Pietarin kanssa ylimmaisen papin kartanollen43, ettes tulis tjetämätä kieltämään Kristusta, joka on hirmuinen synti.
- Paljon terveyksiä rakastettu ystävä, Herra Magister - - -! Keväillä minä olin teidän kanssa yhdessä ja te olitten vissisti Herralta kutsuttu ja herätetty silloin; vaan minun mielestäni näytti sillä hetkellä, ettei teillä ollut murhetta Jumalan mielen jälkeen, joka oikian sisällisen parannuksen matkaan saattais autuudeksi. Sillä tänä aikana tuloo ihmiset, niin korkeen valkeuden aikana, surkeesti petetyksi: Tytyvät ulkona aivun uskoon, ilman oikeata Kristuksen sisällisetä tunnota. Ja nyt rakastetut ystävät: J - - - - - ja M:n: antakaat nyt kunnia Jumalallen, pitäkäät L. neuvon antajana näissä tarkoissa salaisissa asioissa. Jos hän olisi kuinka heikko teidän silmäin edessä, hän on kuitenkin monen kiusauksen läpi koeteltu, ja hän saattaa teille hengellisen sodan menot antoo ilmi niinkuin tuloo. Jääkäät nyt hyvästi rakastetut Herrassa, sen Herran haltuun, joka on teitä kuhtunnut.
Kirjoitettu Nilsiässä 3/6 1847.
Paul Ruotsalainen.
P: S: Jos Herra - L - soveliaksi näet nin anna - J - ja - M - lukee tätä, vaan jos tiedät heidän pahenevan, niin älä anna.
(Kirje J. Fr. Berghille.)
Paljon terveyksiä rakastettu vanha ystäväni Herrassa, Jakimvaaran kirkkoherra!
Minä olen saanut kuulla tarasti rakastetulta veljeltäsi ettäs olet ollut sairauden kautta kovissa kuoleman kamppauksissa, vaan miksikä rakas ystävä, olet niin huikentelevainen silloin kun sulla oli terveempi ymmärrys sairaudessa, ettäs epäilit, epäilit Vapahtajan rakkaudesta, joka jumalattomatkin vanhurskaaksi tekee ilman lain töitä44, Raamatun todistuksen jälkeen! Anna kunnia Jumalallen, kerskaa Jobin kanssa »vaikka Herra minun tappais, minä en herkii Herran päälle uskomasta»45. Vaan miksikä houraukselta oli lomaa ja oli ymmärrykses terve, eikö sinun pidä nöyryyttää itses Jumalan voimallisen väkevän käden alle, että Hän sinun ajallaan korottais? Luuletkos Vapahtajata niin köyhäks, ettei Hänellä ole enää varaa antaa sinulle uutta armoa, jos entisen olisit tuhlannut tuhat kertaa. Käänny, rakas ystävä, nyt sen Vapahtajan puoleen, jonka tiedät kaikin puolin, minä en ole uskon sankari, vaan tämänlaiset kiusaukset kuin teijän päällä on, niin minä voitan heikollaik' uskolla. Lakkaa nyt rakas ystävä, tämän puheen päälle kaiken viheliäisyytes katselemisesta ja anna kunnia Jumalalle jota olet kaiken ikäs tunnustanut, vaan sinä vastoot minua tähän kohtaan: kuinka taidan minä Häntä kunnioittaa joka olen hengellisesti kuollut? vaan minä neuvon teille lyhykäisen tien, jos se teille kelpoo: kaikki ne omantunnon kanteet, jotka teidän päällä ovat seisoneet, niin hyvin taudin hourauksissa, kuin selvänä ollessas, ne työnnä sen persoonan eteen, joka ristin päällä huusi viimeisillä hetkillä: »nyt on kaikki täytetty»46. Mikä täytetty? Jona päivänä se suurin syntinen tuloo Hänen tykönsä ei pidä hänen syntiänsä muistettaman, enemmän kuin ryövärin ristin päällä ollessa. - Ja ole nyt rakas ystävä, niin hyvä, elä turmele sinun heikko ymmärrystäs niillä kovilla kiusauksilla, sillä teidän pitää nähä Herran todistuksen jälkeen pilven perästä auringon paistavan, jos Jumalan viisaus sen hyväksi näkee teidän ajallista elämätä viellä jatkoo maailmassa. Jää nyt hyvästi Herran haltuun.
Kuopiossa, 5 p. syysk. 1847
(Kirje nimeämättömälle henkilölle. Alkuperäinen SKSA)
Paljon terveyksiä rakastettu ystävä Herrassa, Herra (L)! Minä toivon, niin paljon kuin me olemme ennen yhdessä ollunna että Herran rakkaus pysyy meidän välissämme: ja teillä on ihmeellinen rakkaus, Herralta annettu, ihmisten sjeluin säilyttämiseksi. Vaan miksikä sokaisit N. N.? Maallisella murheella olevalle ihmisellen panit Kristuksen evankeliumin, niinkuin suopan, sillä pestäkses. Tätä ei tehnyt (L.) pahassa tarkoituksessa. Rakastettu ystävä Herrassa, anna kunnia Jumalallen, häpee ihmisillen, ja älä voitele koskaan öljyllä sitä, joka ei ole Herralta kutsuttu. Ja nyt edespäin, tätä (C. M.) älä koskaan punnitse jumalisella murheella, sillä tämä ei ole kuin maallisella murheella täytetty. Ja jos tahdot hänestä ristillisestä rakkaudesta kalua saada, niin ota kaupungista joku palkka piika joka häntä halolla lohduttaa. - Ja mitä nyt minun rakastettu ystävä Herrassa, meidän väliin tuloo, niin minä olen viekkaampi syntinen kuin te oletten eläissänne nähnyt, vaan tiedän lunastajani elävän, johon ei tohdi N-kaan turvata. Jää nyt hyvästi koko huonees kanssa.
Nilsiä 4/11 47.
(Kirje nimeämättömälle henkilölle. Alkuperäinen SKSA)
Paljon terveesiä, rakastetut Suomen maan ystävät, niin ylhäiset kuin alhaisetkin! Minä tulen nyt teidän tykönne rakastetut ystävät surkian valituksen kanssa tällä sisällen langevallen uudellen vuodellen. Meidän Armollinen Kejsarimme, jonga Herra on suonut meillen Haltiaksemme tällä aikoo maailmassa Hänen hyvä tahtonsa on ollut aina siitä päivästä asti kuin hän on meitä suojelukseensa ottanut, ja hänen korkiasti kunnioitettava Senattinsa on sitä enemmän ahkeroinut mitä hän on käskenyt - Nyt tulee kysymys: mistä ovat alkunsa saaneet ne suuret opin erhetykset christikunnassa, vasten meidän jumallisen ja christillisen Keisarimme tahtoa? Vaan minä tahdon nyt sen pää alun erhetyksiin ilmoittoo. Oli yksi pappi Sordavalassa Henrik Renquist nimeltä. Hän tuli laiha herätetyksi, jo nuorukaissa koulussa ollessaan ja lain töissä on rippunut itse koko ikänsä, ja sillä on sovaisnut monta lukematointa sielua monessa seurakunnassa. Hän on christin opissa kadottanut yhden kappaleen, joka on meidän uskon tunnustuksesa, kusa jumalatoin vanhurskaaksi tehdään ilman lain töitä; vaikka hän paljon märehtii Raamattua, ei tainne kuitenkaan Raamatusta sitä paikkaa kuin Paavali sanoo: Kaikki ne jotka lain töissä rippuvat ne ovat kirouksen alla47. Eikö hän nyt itse näytä työllisesti, että hän on kirouksen alla; eikö hän näytä hänen rykätyissä kirjoissaan, kuinka hän totista christillisyyttä häpäsee villihengellään, ja Raamatun pitää siinä itsellään tikapuuna; ja näin tahtoo meidän korkiata Esivaltaa sovaista Raamatun kautta ja kehoittaa vihaan meitä nöyriä kohtaa.
Ja nyt, rakastettu Suomen maan seurakunta! Nyt on yksi pappi Hedbergi nimeltä, Brahen vallesmannin poika. Noh! sinä rakas Suomi! Sinä nyt kysyt ajatuksissas: Minkäs kaltainen sen erhetys on? Tämän erhetys on kokonaan toisen kaltainen kuin Renquistin on. Millä tavalla se on toisen kaltainen? Se on sillä tavalla: koska hän, lailta herännyt mies, sai tuta Herralta, että evankeliumin armo on yhdelle syntiselle, noh nyt hän ryykäsi sylin käsin kokonaan muttumattomalla sydämmellä Christukseen evangeliumiin; ja nyt hän tätä oppia kylvää ympärin Suomen maan, ja Ruotsiingin hänen rykätyiten kirjainsa kautta.
Nyt tulee kysymys, mikä on syy siihen, että Christus antaa puhtaan christikunnan sisällä väärän opin levitä? Suurin syy siihen on meidän tottelemattomuus ja ylenkatse ettemme ole ottanut rakkautta totuuden puoleen autuaksi tullaksemme, ja siitä syystä Herra todisti itse, joka nyt on meillä käsissä, rankaista sokeillä ja hulluilla paimenilla. Nyt on Suomen maalla Herran Hengi tehnyt työtä yli viidenkymmenen vuoden; vaan Herra lähettää heidän tähtensä sokeet opettajat joilla on eksytyksen hengi; sillä ne jotka alkupäässä ei lähde ahtaan portin kautta elämän tiellen, ne menevät väärillen. Noh minkätähden Herra sallii niin heidän olemaan, kuin heillä on kuolematoin sielu? Sen syyn tähden: Herra armahtaa meitä heikkoja ettemme heitä passoisi heidän ulkokullatussa tilassaan: ja tästä syystä on Herra meitä heikkoja armahtanut, ilman heitä ulkokullatuita palvelemata. Ja rakas ystävä, Herra Lector! jos tämä kirjoitus ei teillen passoo, niin anna olla sillään. Jää hyvästi.
Kirjoitettu Nilsiässä 13. päivänä marras kuuta vuonna 1847.
(Kirje Eric Tuoviselle)
Paljon tervesiä minun rakas ystäväni Eric Tuovinen! Minä sain kuulla sanoman kautta että tohtori on kovasti kieltänyt kokoukset pois, ja teijän pitää tällä kertaa kaikkein totella tätä kieltua, ja sinä tahot tietää syytä minkä tähen pitää, täsä on suurin syy senkaltainen, ettei kokousten pijä teitä hyöjyttää tällä kertaa mitään. Nuori hempiämielinen kansa vasta herännyt, se ej tahtos koskaan mualla olla kuin Jumalan sanan harjotus huoneesa, joka näyttäis yheltä osalta oikiaksi, vaan jos asia oikein kahtotaan niin se on niinpaljon vahinkollista kuin hyötyllistäkin, hempeemieliset ihmiset nautitsevat siellä huvitusta, ja sitten eivät tiejä yhtään erotusta mikä on henkellisten huvitusten ja sielun rauhan välillä.
Huikentelevainen kansa nautitsee huvitusta seuroista, joka Jumalan sanasta vuotaa, vaan ej ymmärrä sitä että sielun lepo pitää hankia siinä samassa Christuksesa, sentähden he tytyvät huvituksiin. Noh! minkätähden nämät ei ehi sielun lepoa Christuksesa? Sen syyn tähen että lepo Christuksesa pitä killvotella ristin alla, ja siittä syystä ej ole koskaan suuret kokoukset terveelliset, vaan se on paljo terveellisempi kuin Christus sanoo: »kussa kaksi eli kollme tulevat yhteen minun nimeen, siinä tahon minä olla teijän keskenänne.»48 Jää hyvästi tällä kertaa.
Kirjotettu Nilsiästä sinä 7 p. toukko kuusa 1848.
Pavali Ruotsalainen.
Älä anna narrata itses että se (seuran pito) tulis Christuksen kieltämiseksi, vaan nykysen levottomain aikain tähen ettemme tahallaan vejä ihtijämme paulaan. Sano vaan kovasti: että ottakaa tie eteennä kotona.
(Kirje Jonas Lagukselle.)
Paljon terveyksiä rakastettu ystävä Herrassa, Herra Pastor Lagus!
Minä sain mieleni ihastuksella hiljangin teidän breivinne lukee ja siinä näin ihastuksella, ettei Herra ole vielä heittänyt teitä itsevaltaisesti vaeltamaan, niin kuin meidän turmeltu luonto tahtoo. Ja rakas ystävä! Sitten Kuopion markkinoihin minä olen usiampi viikko ollut teidän yhdessänne ja seurassanne, vaikka et ole minua nähnyt. Ja nyt, rakas ystävä, jos et pahaksi ottaisi, niin minä ilmoittaisin teillen jokapäiväisen yhteisen taudin, joka on minulla ja teillä, joka meidän heikon uskon lampun aina sammuttaa. No nyt hyvä ystävä tahtoo tietää sen nimee, mikä tauti on: vaan se Raamatussa kutsutaan se tauti hengelliseksi hitaudeksi49. Te tahtoisitten taas tietää, kuinga se vastoin minun tahtoani niin viekkaasti tungeksen sisälle, ja minä tahtoisin sen nyt halulla selittää, jos et pahaksi ottaisi. Teillä on siinä kappaleessa sisällisen opin puutos. Millä tavalla? Sillä tavalla: koska teillä on ennestään rauha Jumalan kanssa, te etten kysykkään sillä aikaa lapsen oikeuden perään; te tiedätte itse, mikä lapsen oikeus on, eikä se haittoo, jos minä selitän. Lapsen oikeus ei ole mikään muu, niin kuin itse tiedät Raamatusta: että syntinen tohtii etsivällä uskolla omistaa Christuksen auttajakseen. Vaan tämä unohtuu meiltä hyvänä päivänä koettelemata. Sentähden, rakas ystävä, anna kunnia Vapahtajallen, ole itse mielestäsi jos kuinka kaukana Hänestä. Jää hyvästi nyt tällä kertaa.
15/5 1848.
(Kirje K. A. Collianderille. Alkuperäinen SKA)
Paljon terveyksiä Herrassa rakastettu Lutnanti, Herra Colliander! moninaisen ikävän edestä koska en ole minä saanut teitä kohdella; vaan tästä puhun teillen kahdella radilla: Petter Laaksosella on tunto ollut puolittain Jumalan tunnon jälkeen, mutta hän on luonnon jälkeen tyhmempi ymmärryksestä kuin te ja minä. Miksikä rakas ystävä olet unhottanut ne Raamatun paikat: »Älä ole kiivas jumalattomain tähden.»50 Kuinga sinä rakas veljeni Herrassa rohkenit heiltä kivat senkaltaista tervettä järkee kuin minulla ja sinulla on, ja kehtasit heitä tuomita helvetin orjiksi, sun suuressa huoneen hallituksessas, jota ei kestä kennengään talon poikain sääty palvella. Ja katso rakas velji, tarkasti itse, ettes tätä kiivautta sammuta sinun suuren hallitukses alla; sillä minä olen vähemmän hallituksen alla maailmassa niinkuin tiedät, ja satana tahtoo minun sittengin ylösniellä sielun ja ruumiin voimain kanssa. Mitä hän mahtanee sitten teillen tehdä? joka olet yksi försti maallisen hallituksen päällä. Aivun uskossa sinä taidat pitää hyvän Jumalan tunnon, mutta koettele sydäntäs: oletko irti luotuin kappalten rakkaudesta niinkuin Raamattu vaatii51 - Ja rakas ystävä, korjaa sinun heikkoa frouvaas, sillä valkeudella, jonga olet joskus itse nähnyt, Christuksen evangeliumilla. - Jää hyvästi tällä kertoo.
P. Ruotsalain.
Ja rakastettu ystävä Herrassa! Älä sammuta sitä omantunnon valo kipinätä joka teissä syttyi kerran. Tämä on minulta puhuttu niinkuin heikolta jäseneltä Christuksen hengellisessä ruumiissa. Vaan miksikä rakas veli olit niin sokia, ettäs teidän työ-fougdilta tahdoit uskoo, joka ei ole uskoon syntynytkään. Ja jos nyt mahdollinen olisi, minä olen kuolevainen ihminen, tuskin ruumiin silmällä enään nähdään toisia, vaan jos Herran viisaus hyväksi näkee, minä en taida teidän luo reisuta, vaan jos mahdollinen olis ettäs reisuaisit minun luonani ennenkuin kuoleman kouriin tulen. Jää nyt hyvästi rakastettu ystävä Herrassa.
Kirjoitettu Nilsiässä 2 p. kesä kuuta 1848.
(Kirje Carl Johan Engelbergille Pulkkilaan.)
Paljon terveyxiä teillen Herrassa rakastetu Ystävä Herra Magister Engelberg!
Herra näytti kerran teille talvella teidän seurakunnassa niinkuin päivää pilven raosta että Hän Hengensä kautta herätti niin ylpiätä kansoo kuinka he nyt lie voineet itsensä piteek, siinä kuhtumisessa, johonka Herra heitä kuhtu, minä en ok' heistä saanut tietä mitääk, vaikka se ei ookka erittäin tarpeellinen, että minun pitäisi tietää kaikki, lisätköön Herra voimallisesti kansaas' niinkuin hän teki Elian aikana eli jo luuli tarkoin tietäväs' sillä pimeyden aikana ja rakas Ystävä Työ otetta jo alussa tieneet sen yxinkertaisen tien, missä järjestyxessä Christusta pitää seurata älä poikkea siitä ei oikealle ei vasemmallen puolellen, se synti joka meihin tarttuu se teköö hitaaks' ja koska myö tunnustamma, että hitaus on jo meidän voittanut niin ei pidä meidän silloin mennä lymyyn kaikki näkevän kasvoin edestä, joka lymyminen on orjallinen pelko, ja synyttä täyden epäuskon, ja jos rakas Ystävä olisit kuinka haluttomaks joutunna, niin palaja kiirusti Herran tykö - jää hyvästi tällä kertää.
Kirjoitettu Nilsiässä 29 p. kesä kussa 1848.
(Kirje Wilhelm Niskaselle. Kopio SKA)
Paljon terveyksiä teille, minun vanha, rakas ystäväni, Wilhelm Niskanen! Minä olen kuullut, että te vielä olette jaksaneet reisuta Iisalmeen, ja minulla olisi suuri halu teitä nähdä, vaan minun terveyteni ei anna tällä kertaa millään tavalla reisutak. Sen minä, hyvä ystävä, muistutan sinullen: älä käy taidolla vastaan herännyttä kansaa. Sinä olet jo kauan tietänyt sen salaisen viisauden Kristuksessa, niin katso nyt tarkasti etees, ettäs taidolla harjoitat vastaheränneelle kansalle yhteiseksi hyväksi, äläkkä etsi omaa parastas, vaan katso tarkasti perään surun ja murheen kanssa, mitä yhteiseksi hyväksi heikkoin holhomisessa tarvitaan. Pysy Kristuksen opissa liikkumattomana, ei kaunistetuissa sanoissa ihmisten mielen jälkeen, niinkuin lihallinen viisaus tahtoisi aina opettaa. Koskas heikoille jotaki puhut, niin tiedä se tarkasti, kenenkä edessä puhut, ja jos pelkäät heikkouttas, niin muista, mitä apostoli sanoo: Hänen voimansa on heikossa väkevä52; ja tämä puhe ei salli keveämielisyyttä vähääkään. Sano paljo terveyksiä kaikille Herran Hengeltä liikutetuille, erinomattain häätalon isännälle, serkulles, jos hän mahdolliseksi näkisi, että hän jonkun kerran reisuaisi täällä tänä kesänä. Valvo, rakas ystävä, tarkasti sisällistäski, ettäs olisit sovelias heikoille kanssaveljillen sen yksinkertaisen tien ilmoittamaan. Älä loukkaa itseäs ulkokullaisiin, joita olet nähnyt kaiken elinaikas. Jää nyt hyvästi tällä kertaa.
Kirjoitettu Nilsiässä 29 p. kesäkuuta 1948.
(Kirje Jonas Lagukselle.)
Paljon terveyksiä teille minun rakas ja vanhin ystävä Christuksessa Pastor Jonas Lagus!
Minä ihmettelen sitä, kuin Herra on teille usein antanut uskon valkeuden nähdä ja sillä väliajalla, koska ei auringo aina paista, joka ei ole soveliaskaan meille niinkauvankuin tässä lihassa ollaan, vaan työ menette aina piiloon kaikkinäkevän Vapahtajan edestä, jonga rakkauden olet usein tuntenna: Vaan sen tiedät ihte Raamatusta tarkasti, minkä kiitoksen Adam sai paradisissa, koska hän pakeni Kaikkivaltiaan kasvoin edestä.53 Tästä tauista olete te paraan osan hankinna ihtellenne. Työ tiedätte ihte Raamatusta: eikö ihmisen pidä aina oleman sodassa maan päällä ja hänen päivänsä pitää oleman niinkuin orjan päivät54: yhdelle käypi niinkuin toisellekin55. Se on kuitenki hyvä, että työ oletta arkatuntonen pimeyden aikana, vaan tässä kappaleessa tapahtuu teillen erehys, ettäs sallit orjallisen pelon fankita ihtes, etkä taho niin alastoinna Herran edessä seisoak, kuin me meidän alentamisen säädyssä maailmassa täytyy ollak. En minä, rakas ystävä, ole suurempi uskon sangari kuin työkään, vaan minun täytyy opin kautta niinhyvin tyytyä pilvisähän, niinhyvin kuin päiväpaistehenki, eikä minun auta heikkoo uskoani luokata minun petollisen sydämeni juoniin. Ja nyt olen minä saanut ystäviltä kuultak, ettäs olet aikona täällä reisuta tänä kesänä, vaan se on mahoton teidän taudin särkemälle ruumiille, vaikka minä ilolla soisin teidän näkeväni. Jää nyt hyvästi tällä kertoo.
Kirjoitettu Nilsiässä 2 p. heinäkuuta 1848.
(Kirje Jonas Lagukselle.)
Paljon terveyksiä Herrassa rakastettu ystävä Pyhäjärven Pastor Lagus!
Minun mieleni on siitä iloinen, ettas kerran mykkä pääsit puhumaan ja olet rohkeasti ilmoittanut teidän seurakunnan petollisen christillisyyden, erinomattain Niskasen pojan kavaluuden. Se on niin suuri suu christitty ollut tähän asti jo, ettei kukaan ole rohjennut häntä nuhdella. Vaan varoita nyt itsiäs, vihollinen sanoo pahana päivänä sinun paljon nuhdellesi, ja anna kunnia Jumalallen, että Herra antoi sinullen rohkeuden ilmoittaa Hänen kansansa ylikäymiset; äläkä salli mingään heikkouden viekä itsiäs orjalliseen pelkoon, niinkuin se teiltä ennen usein tapahtui. Sano paljon terveyksiä minun puolestani rakastetullen rouvalles. Aika on vaarallinen, valppautta kyllä tarvitaan. Jääkäät hyvästi.
Nilsiä 13/9 1848.
(Kirje nimeämättömälle henkilölle.)
Koettelemisesta tunnet jo, rakas ystävä, kuinka mee olemme joka päivä hengellisiltä vihollisilta ympäri piiritetty; vaan jos kuinka heikoksi tunnet itses, käy uskalluksella edes armoistuimen tygö. Jääkäät hyvästi nyt tällä kertaa.
Nilsiässä 13?/9 48.
(Kirje Jonas Lagukselle.)
Paljon terveyksiä rakastettu ystävä Herrassa Jonas Lagus! Minä iloitsen sydämestä, että nyt sait omasta koettelemisesta tuntee, kuinka suuri palka niillä on, jotka sisällistä christillisyyttä rupeevat julkisesti ilmoittamaan; nyt saat tuta omasta koettelemisesta minun heikon vaivani ja kiusaukseni, joita minun on täytynyt kantoo monta vuotta. Ja lue nyt uudestaan suomalaista Raamattua, jossa seisoo Herran käsky kovasti teidän virkanne puolesta: Korota äänes niinkuin pasuna, ja ilmoita minun kansalleni heidän ylikäymisensä56. Näin pelasta pääs ja vapahta sielus. Vaan teitä on tähän asti estänyt luonnollinen heikkous ja epäuskon henki. Eikö se ole näin kirjoitettu: Ole luja niinkuin Christuksen sotamies57. Eikö sinun olis pitänyt näitä vaivoja mielellään kärsimän, joitas kirjoitit, sillä sielun vihollinen on kavala konstissaan: hän ei salli teidän yhtään sanaa puhua salatusta viisaudesta Christuksessa. Kyllä saatana sois sinun sitä oppia saarnaavan, ettäs lain jälkeen duomitsisit ihmisiä kadotukseen, sillä se kavala hengi tietää tarkasti, että senkaltaisten saarnain kautta ihmisten sydämet paatuvat kovemmaksi. Anna kunnia Vapahtajallen, joka suuresta armosta on tänä kesänä sinun kieles päästänyt suuresta siteestä. Ole kärsivällinen! Jää hyvästi tällä kertaa!
den 9/ 10 1848.
(Kirje J. I. Berghille. Alkuperäinen SKA)
Paljon terveyksiä, rakastettu ystävä Herrassa, Herra Maisteri Bergh! Teidän kirjoituksenne sain minä nykyjään käsihini, jossa valititte, että ahdas on käydä autuuden tietä. Minä tahtoisin nyt mielelläni kysyä: mistä syystä se on teillen niin ahdas? Jos minä rohkenen sanoa, niinkuin asian luonto vaatii: koska järjen viisaus on korkeemmallen harjoitettu, se on Kristuksen pahin vihollinen. Miksikäs, hyvä ystävä, olet nyt rohjennut vastoin Raamattua, filosofian viisaudella tukita sitä yksinkertaista tietä? Etkös muista muinaisia Kuopion markkinoita? Minä olin silloin halpa itse mielestäni, sen halvempi korkiasti oppineitten mielestä. Tästä viisaudesta, joka teillä silloin oli, jäi siemen itämään teidän sydämehenne, joka sokaisee teiltä lapsellisen yksinkertaisuuden, jossa yksinänsä autuaaksi tullaan. Lue nyt, rakas ystävä, uudestaan Pyhää Raamattua, jossa sanat kuuluvat näin: joka opin kautta on viisas, hän tulkoon ensinnäki tyhmäksi, että sitten viisaammaksi tulisi. 1 Kor. 3:1858. Ja nyt, rakas ystävä, Herra teille näytti sairautenne alla, kuinka teidän saatu viisautenne on vienyt teitä moneen tarpeettomaan asiaan, jota teidän usko ja kristillisyytenne ei olisi kannattanut ollenkaan. Mutta jos tahdotte vaaria ottaa Herran kurituksista, joista kirjoitit minulle, niin palaja nyt sisällisesti lapsen oikeuden perään, jonne kirjoituksessas itseki sanot kokottavasi; vaan varoita se, ettes sitä tee aivun uskolla. Te tahdotte nyt minulta kysyä: kuinka se aivun uskolla tapahtuu? Se tapahtuu sillä tavoin: te olette Pyhän Hengen valistuksen kautta saaneet suuren viisauden teidän järkehenne ja ymmärryksehenne; te työnnätte nyt sen sisällisen halun ja himon aivun uskossa Herran eteen, ja sitte sanotte luuloissanne: tehköön Herra nyt, mitä tahtoo. Mutta Herra ei ole tietävänäänkään sellaisesta kilvoituksesta. Teidän pitää, niinkuin apostoli Paavali on kirjoittanut oppineillen, kilvoitteleman hyvä uskon kilvoitus59. Mutta kuinka te ymmärrätte sen sanan: »hyvä uskon kilvoitus»? Hyvä uskon kilvoitus merkitsee sitä: koska tietos ja taitos ei anna sielun rauhaa, aseta Vapahtajan kaikkinäkeväisyys ymmärrykses silmäin eteen sisällisen ikävöitsemisen kanssa; äläkkä lakkaa tästä kilvoituksesta, ennenkuin saat salaisen ja hiljaisen sisällisen rauhan Vapahtajalta: nyt tohdin omistaa Kristuksen auttajakseni.
27 p. lokakuuta 1848.
(Kirje nimeämättömälle henkilölle. Alkuperäinen SKSA)
Rakastettu ystävä Herrassa!
Nyt minä ihmettelen suurimmalla sydämmen murheella teidän hengellistä sokeuttanne; työ tiedätte teidän lankonne Malmbergin nyt vastaan sanoneen minun rakasta kirjoitustani vastaan ja kuin minä viimmeks Kuopiossa, työ olitte niin suuri herra, ettet minulle talonpojalle rohjennut ilmoittoo heidän nykyistä sokeutta. Minä rakkaudesta ilmoitin heille kuinka Kristuksen valtakunnan meno ei kärsi ollenkaan sellaista levotonta sopimatonta rakkautta, jota ei Jumalan valtakunnan meno kärsi. Se on hyvä ystävä sinulle tietty kuinka ihtesi käyttiä kesällisesä runnin juonnisa Ruoveellä. Kristus ei ollut teidän Jumala vaan perkele. - - tahtoo kysyä: Kuinkas rohkenet niin sanoak? Vaan palaja nyt rakastettu ystävä Herrasa omaan tuntoos: ei hän teidän ystävyytenne ollut mualla perustettu kuin luonnollinen rakkaus: että te saitte luonnollista vettä juoda jumalisuuden nimen alla: mutta mikset koetellut oliko tämä vesi ihmisten tekemää vaan Vapahtajan. Näissä huvituksissa te vietitte ajan koko runnin juonnin aikanne niin monta mestaria kuin teitä oli: ja jos et rakastettu ystävä Herrasa ehti nyt selvempään valkeudeen kuin tähän asti on ollunna, niin rakas kuin olet ollut tähän asti, niin tästälähin täytyy tulla suuremmaksi vihamieheksi. Ja jos et nyt ehti öljyä lamppuus, niin mene päälle kuin uskallat. Viimmein kuin minä kävin teidän tykönänne, elä pahene siitä: puhunko minä teillä silloin ruotsia taikka suomee? Voi rakas ystävä kuinka sinä pahenit silloin kuin minä sinun ystäviäs kolme herätettyä pappia nuhtelin kuin piispa, joka olis ollut sinun virkas. Ja rakastettu ystävä Herrasa: kuinka sinä olet niin vähä muistinen: noh! Kuurin aikana kuoleman kamppauksisa eipä sinulla silloin ollutkaan turva eikä Jumalata. Vain rakas ystävä en puhu minä tätä vihasa vaan rakkaudesa, ettäs kerrankaan häpeisit jumalallisen majesteetin edessä sinun korkiata viisauttas ja antaisit kunnian kerran Jumalalle, joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee ilman lain töitä. Nyt minä rakas ystävä taas tahtoisin tietää ettäs kirjallisen vastauksen antaisit minulle mihinkä panet siksi aikaa sen philosophiallisen viisauden: ja jos hyvä ystävä sen mahdolliseksi näet näitten minun kovain puhetten tähden loukaat ihtesi minuun sinun lankosi (Malmbergin) kanssa: teillä hekumallisilla ei ole kuitenkaan sen viisauden siaa jonka Herra minulle on ristin koulusa antanut. Jää hyvästi rakastettu ystävä Herrasa.
Nilsiä 13 p. joulu kuusa 1848.
(Kirje nimeämättömälle henkilölle. Alkuperäinen SKSA)
Paljon terveyksiä rakastettu ystävä Herra! Te nyt sisällisestä rakkaudesta olitten laittaneet minun terveyttäni vastaan lääkityksiä, ja tämä teidän työnne ja tekonne todistaa, että te työllisesti ja sisällisesti pidätten rakkauden minun välissäni. Jalkain pesu teidän käskynne jälkeen on hyvin merkillisesti jo auttanut turvonneita sulamaan; muihen lääkitysten voimasta minä en tiedä vielä mitään, sillä tohtori - - - - - lääkitykset ovat parhaittaan vanhuuden vaivoja huojentanut. Ja nyt te rakas ystävä kysyjä jos minä tahtoisin teiltä uusia lääkityksiä, vaan minä en saata tällä kertoo tahtojak, enkä tiedä kuinka pikaisesti minun elämäni lanka katkiaa. Ja minä toivon uskossa odotan Herran tuloo ja täältä pojes lähtöä, vaikka minä en ole uskon sankari, niinkuin vanhat pyhät miehet ovat olleet. Ja nyt hyvä ystävä, teidän kärsiminen tulee minun säälikseni, jota teidän täytyy kärsiä, niin hyvin ulkonaisesti kuin sisallisestikkin, vaan anna kunnia Christuksellen, jos hänen järki ja saatan kuinka halvaksi tekisi sun ymmärrykses silmäis edesä. Muista Herran lupauksia, joka sanoo: Minä teen teitä valituiksi murheen pätsissä. Anna kiusaukset ajaa itses sanassa ilmoitettua Vapahtajata etsimään ja järjeltä ylönkatsattua. Tässä on Herra armahtanut minua erinomattain tällä ajalla, taudin aikana. Jos minä harjoitetun tiedon ja ymmärryksen kautta rupeen Christusta etsimään, niin hän on pannut minun paulaan ja kovaan kiusaukseen. No minkä syyn tähden? Kristuksen vanhurskauden tähden. Tässä ei kelpoo minun nöyryyteni; jos minä opin kautta tahdon lähestyä Kristusta, mutta tässä täytyy minun langeta alastoinna Hänen armahtavainsa kasvoinsa eteen, jota minun järkeni ei annais koskaan rauhan aikana tehdä. Olen joitakuita hetkiä nähnyt joita ilmoitan teillen, että pian soisin Hänen tulevan viimeisellen tuomiollen, ei niin että minä Häntä kiirehdin, vaan teillen ilmoitan minun lapselliset himoni. Ja jos, rakas ystävä ett pahaksi ottaisi, että minä jonkun sanan sanoisin: teidän rouva on teiltä rakastettu ystävä niinkuin pitääkin, vaan hän oli paljon järkensä orjana ja kiusauksissa markkina aikana; niin minä pyytäisin teidä, jos se mahdollisexi näkyisi, ettäs ilmoittaisit hänellen salaista Christuksen evankeliumia, jos teidän heikkoutenne tähden teidän sydämenne kuinka ärjyisi sitä vastaan. Saatana kyllä sallii lain jälkeen saarnata rikosten ja ylikäymisten tähden, mutta Christuksen evangeliumia ei hän sallisi millään tavalla puhua rikosten alaisillen syntisillen. - Sano nyt tuhannen paljon terveyksiä Notarius Malmbergillen ja muillen kolmellen virkaveljelles, älä pelkää heikkouttas, äläkä häpee Christuksen evangeliumia vaivatuillen julistaissas, sanokoon sydämes, mitä tahtoisak. - Ja jos hyväksi näkisit, niin kirjoittaisit kuinka te voitten siellä, jos niin on, että minun elämäni päivät vielä jatkuu. Jääkät nyt hyvästi tällä kertoo.
Nilsiässä 12 p. helmi kuuta 1849.
(Kirje Jonas Lagukselle.)
Rakas ystävä Herra Lagus!
Minä tiijän Raamatusta ja työ, jossa on näin kirjoitettu: elä ole kiivas jumalattomain tähe60, niin siitä syystä, rakas ystävä, minä olin liika kiivas sun nähäkses, että se järjen mestari on tehnyt suurimman vahingon Herran seurakunnallen kuin ylös auttanut, ja hyväst tällä kertaa, piä minä hyvänäsi jää hyväst.
18 4/4 49
(Kirje nimeämättömälle henkilölle. Alkuperäinen SKSA)
Paljo terveyksiä R. Y. Herrassa, - - - - -!
Minä muistan kaikki muinaiset asiat, ja sen suuren heikkouden kuin viimeks Lapuan häissä uskon asioista puhuttiin. Ja nyt rakas ystävä minä olen saanut kuulla että vasten sitä valkeutta kuin Lapualla puhuttiin Kristuksen evankeliumista, joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee ilman lain töitä. Ja minun mieleni on suuresti iloinen että Herra on saanut sinun tukasta kiini ja niskat taittanna, minkä välikappaleen kautta? Sen välikappaleen, ettäs saat nyt tuta minkälaisen kirouksen alle kaikki ihmiset joutui, joka Adamissa tapahtui. Ja sen saat R. Y. tuta, jos tahot vapaalla eholla vielä sen aina mainitun Vapahtajan tykö vielä ymmärrykses silmät nostoo, niin sulle käypi surkeesti häpeks kuinka tuommoisia jumalattomia Vapahtaja vielä ottaa vastaan. Työ ootta kaiken ikänne, siitä asti kuin Herra teijät herätti Kristusta vastaan potkinna salaisella epäuskolla, koska ei teillä pyhyyttä löytynyt itsestännö. Ja nyt Herra pani synnin kautta teiät senkaltaiseen paulaan, ettäs antaisit Vapahtajalle sen kunnian kuin tuloo, joka jumalattomaan vanhurskaaksi tekee ilman lain töitä61: Kato Raamatusta! Parempi on, rakas ystävä, ettäs niine parannuksines lankeet Herran käsiin, niinkuin ryöväl ristin päällä. Minä en ole suurempi uskon sankar kuin kaikki heikot syntiset, vaan minä tiedän Vapahtajan rakkaat sanat: jona päivänä suurin syntinen palajaa minun tyköni ei piä muistettaman rikoksia62. Tässä nähän nyt R. Y. sun heikkoutes: Kristuksesta oot kuulluna koko ikäs puhuttavan; mut miksi et tohi hyvittä töittä häntä lähestyä? Tämä on nyt ylönpaltinen suuri armo Vapahtajalta että hän sun luulo pyhyytes rikko synnin kautta. Anna nyt tästä päivästä kunnia Jumalalle; Millä tavalla? Nyt ei ole mulla muuta perustusta jolla ottais jumalattoman sille tielle kulkeekseen, kylliks oon tiennyt jo jumalattomuuteni: Ja jos et sitä R. Y. uskalla tehä, niin minun täyty usein vaik oon oppinut, se examina lukee. Ja jos R: Y. hyväks näkisit kirjoittaisit paria ratia tokko tälle tielle tohit lähtee. Jää hyvästi tällä kertoo.
Kirjoitettu Nilsiässä 30/6 1849.
(Kirje nimeämättömälle henkilölle. Alkuperäinen SKSA)
Paljon terveyksiä, rakastettu ystävä Herrassa Herr - - - - -. Minä sain teidän viimeisen preivinne ja olen niin iloinen teidän oman todistuksenne jälkeen, että te oletten osallinen kiusauksista ja vaivoista yhtenä minun kanssani, vaikka te teidän heikkouttanne niin pelvon alla annatten minullen tiedoksi. Tiedätkö, mikä siihen syy on, ettäs niin pelvon alta annat heikkoutes tiedä? Syy on se, ettäs luulit ehkä minä Paavo olen paljon oppinut suureksi uskon sankariksi, vaan kuta enempi uskoa, sen enempi kiusauksia. Oikee puhdas usko ei pysy koskaan voimassa ilman kiusauksita. Ja nyt, rakas ystävä, mitä Hirvolanniemen Pitkäseen tulee, ole tämän asian kanssa kärsivällinen; jos vanhat tuttavat juoksevat hänen tykönsä ja nostavat hänen päämiehensä, niin muista apostolin sanoja: aika tulee, jona he ei voi enään totuueen oppia kärsiä; sillä heidän korvansa syyhyvät ja ei voi enään totuutta kuultella63. Ja tästä eteen käsin, jos entisistä ystävistä tiedät muitten kautta, että he hänen oppiaan kuuntelevat, niin ole niin rohkee jos joku tulee teiltä neuvoon kysymään, niin vastaa heitä näin pilkallisesti: Minä olen philosophi, minä en jouda teillen neuvoo antamaan; teillä on itsellänne omasta säädystänne oma valitsemanne opettajanne kysyvätten siltä. Ja älä pelkää ettäs syntiä teet jos näillen huikentelevaisillen näin sanot. Ja nyt eteenkäsin jos eletään ja tietään, rupeeko se lahkokunta kasvamaan tahi vähenemään sitten kirjoitetaan enempi; ja jääkäät nyt hyvästi tällä kertoo.
Nilsiä 28/9 1849.
(Kirje N. K. Malmbergille. Alkuperäinen SKA)
Paljon terveyksiä rakastettu ystävä Herrassa Herra Kirkoherra Lapualla, Malmberg! Minä muistan muinaiset ajat, koskas Herran Hengestä olit syntynyt niinkuin yksi ihmisen lapsi, ja silloin Herra teitä nöyryytti voimallisella, väkevänä käsivarrellaan. Nyt en ole moneen aikaan saanut selvää tietoo kuinga nyt voitten sielun ja ruumiin puolesta, ehken minä olisi velkapää minun halvan säätyni tähden sitä vaatimaankaan. Vaan se entinen ystävyys ja rakkaus sitä vaatii minulta. Nyt tahtoisin minä, rakas ystävä, tietä suurimmassa alammaisuudessa, oletkos jo opin kautta epäuskon painoista irti pääsnyt? Nyt teen minä kohta toisen kysymyksen teidän omantuntonne päälle. Te olette vanhin christitty sillä puolen teidän säädystänne, oletkos nyt siveyden hengellä koetellut, jotka ovat teitä heikommat, kuinga ne voipi, joidenka nimet tiedät itse? Oletkos tarkasti katsonut kanssaveljistäs Raamatun jälkeen ettei joku karvas juuri heistä kasvaisi64, ettei heistä joku erehtyisi ja eripuraisuus saisi teidän virkaveljienne välillä sian? Muista, rakas ystävä, Vapahtajan sanoja: »joka teidän seassanne tahtoo olla suurin se olkoon niinkuin nuorin joka muita palvelee»65. Älä rakas ystävä sinun heikkoudes tähden sekoita itsiäs orjuuden ikeeseen, joka epäuskon synnyttää. Ja niin paljon kuin mahdollinen on, varoita heikkoa frouvaas, ettei hän epäuskon pauloihin tulisi enään kiedotuksi niin kovasti kuin ennen. Ja sitä pyytäisin minä nyt rakas ystävä, teiltä, ettäs sinun heikoilta virkaveljiltä kysyisit rohkeesti evangeliumin vapaudessa, mitä he voivat, sillä satanalla on suuri kateus teidän säätyä vastaan, niin ettei hän soisi teitä kahta ihmistä yhden mielisiksi. Ja minun heikkouteni nyt käypi kovasti päälleni, ja minulla taitaa maailmassa olla kukatiesi viimeiset hetket, vaikka Herra viisaudessaan on hyväksi nähnyt, ettei anna vuosia eikä hetkiä tietä, koska se tapahtuu; enkä minä ole rakas ystävä uskon sangari, vaan siintä on minulla vissi tieto että minun Lunastajani vielä elää.
- Ja ole nyt rakas ystävä niin hyvä, sano paljon terveyksiä minun heikon vanhuudeni ijän puolesta kaikillen ystävilleni joka säädystä. Jää hyvästi nyt tällä kertaa.
Nilsiässä 9 päiv. joulu kuuta 1849.
(Kirje nimeämättömälle henkilölle.)
Minä kerran K. markkinoissa nuhtelin teitä maailman kaltaisuudesta ja kopeuudesta, ja niiten vikain kautta ei ole Herra teitä ylönantanut ja Hän on teitä nuhteella kurittanut, mutta näitä nuhteita et ole, hyvä ystävä ymmärtännä Herran nuhteen vetämiseksi ja olet nyt, rakas ystävä! sydämmessäs niin heikko ymmärryksessä ja taidossa. Vaan jos nyt totuuden tietää tahdot, en minä ole Herran edessä parempi kuin työkään, anna kunnia Jumalalle, joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee ilman lain töitä. Mutta sinä kysyt minulta, kuin tämän reivin luet, kuinka se tapahtuu näin jumalattomalle? Se tapahtuu tällä tavalla: Kaikki omatuntos kanteet, pyhyytes ja pahuutes, joka teitä kiusaa, aseta kaikkinäkevän Vapahtajas eteen, sun pyhyytes ja pahuutes, ja harjoita ikävöiväistä uskallusta sen sanassa ilmoitetun Vapahtajan päälle. Lue Uudesta Testamentista tarvihtiko ryövärin pitkiä parannuksia tehdä, yhden sanan päälle sai kalliin sanan kuulla66. Tänäpäivänä pitää sinun minun kanssani olla paradississa. Ja nyt, rakastettu ystävä Herrassa, en minä ole väkevämpi uskon sankari kuin tekään, vaan minä tiedän Vapahtajan elävän, joka on pannut teidän paulaan - ja rohkase nyt, hyvä ystävä, itses niinkuin minun vanhan miehen täytyy olla viheliäisyydessä ja anna nyt tästä edes kunnia Herralle. Tekopyhät tässä kerskaavat pyhyytensä yli, vaan ystäväni ole niin hyvä ja kerskaa pahuutes yli Herran edessä. Rakas ystäväni jää hyvästi tällä kertaa.
1849
(Kirje K. A. Collianderille. Alkuperäinen SKA)
Paljon terveyksiä Kunnioitettava Herra Luutnanti Colliander! Nyt aivon minä vastauksen antoo teijän kysymyksen päälle, jonka Suonenjoilla kysyit, että myyä se suuri hovi ulos, monen vaivan ja omoo tuntoo rasittavaisten asiain tähen. Nyt olen minä talonpojan säävyssä ja tiedän maan ruukin hyvin terveellä ymmärryksellä sen teille sanoo niinkuin rakastetulle ystävälle Herrassa, että Luutnant olis nyt niin hyvä, ja armahtais itsiäs, ja heittäisit tämän korkeen hallitukseen Jumalan vihollisille. Ja jos hyväks näät, niin myö kohtuullista hintoo vastaan elä kenkiks anna kellenkään; venäläisillen elä myö ensinkään; ja jos et maan ruukita taho elee, niin erota ne kaksi taloo lahen takoo, jotkas ostit ja joiss on lampuoti, eroita ne itselles, jotka kyllä sullen elatuksen antaa, niin paljo kuin rouvines tarvitset. Ja jos hyväks näet, ettei ne moan paikat kelpoo teillen asua, niin mene muihin maihin ja osta, ja elä sen suurempoo tiloo osta, kuin jossa taijat viisi tahi 6 lehmee pitee, yhen piian ja rengin ja 2 hevoista. Ja jos Herra Luutnanti nyt maholliseks näköö, että Savon maassa reisuat, niin minä olen Marianpäivä-pyhinä kotona; tule silloin jos vähänkin laatuun käypi. Minulla on tällä välillä, rakastettu ystävä, monta reissua. Ja silloin kuin tulet, niin vanha tuttuis Lehtor Bergh tuo tullessais, muuten en huoneeseeni vastaan ota. Ja sano nyt paljon terveyksiä teijän heikolle rouvallenne, joka on monen epäuskon tauvilla paljon vaivattu. Jää nyt hyvästi.
Paaval Philipsson Ruotsalainen.
(Kirje nimeämättömälle henkilölle. Alkuperäinen SKSA)
Paljon terveyksiä rakastettu ystävä Herra - - - - -! Minä vanha Paavali ihmettelen sinun hempee mielisyydes yli. Sinulla on jo kauan tieto ollut Kristuksen salatusta evankeliumista, miks ett lahjaksi anna sitä, jonka lahjaksi sait? Vaan sinä pääset huokeesti irtii vaivaisista syntisistä, kuin pistät lain bokstavin heidän eteensä. Vaan kuinka sinä rakas ystävä osoot armahtoo muitakaan Kristuksen evankeliumilla, kosk ett yksin omoo rouvaaskaan. Te pidätten häntä niin halpana kuin yhtä piikaa talossa; et jokapäiväisen elämän alla kysy häneltä hänen sjelunsa rauhan perään yhtään, vaan tydyt siihen että hän on vaan mieluinen totuutden oppiin. Jää nyt rakas hyvästi tällä kertoo.
17/5 1850.
(Kirje Vilhelm Niskaselle. Alkuperäinen Lankialan kokoelmissa)
Paljon terveksiä minun vanhimmalle ystävälleni Vilhelm Niskaselle! joka asut tällä kertoo Pohjan maalla, ja minä tietä kiivaasti nuhtelen yhden kirjoituksen kautta ja vähintäkin puoli sataa ihmistä on kantanut minulle sinun oppis yli; ja sinä nyt luulet itses syytöin olevan kaikkiin niihin kanteisiin, joita he ovat sinun päälles kantaneet. Vaan minä näytän rehellisesti, että itse olet syy siihen että he niin kantavat sinun päälles: etkös sinä ole Raamattua nähnyt, vaan harvoin sinä tunnetkaat sitä: Eikös Kristuksen puhet ollut näin: elkäät antako pyhiä koirille ja päärlyjä sijoille67; etkös nyt itse työllisesti näe, kuinka sitä pyhää vaikeutta rupeisit kylvämään koirille? Ja nyt he repeilevät sinua ja nyt saivat vielä minun vanhan miehen apulaisekseen; vaan niin paljon kuin me entisestä rakkaasta kanssakäymisestä tutaan toinen toisemme, ettei sinulle ole vielä ollut koskaan Kristuksen evankeliumi tähän asti oikein tuttu ja osatoin olet ollut salatusta viisaudesta, Ja näin sinä rohkenit aivun uskolla, lain pookstavilla monessa seurakunnassa juosta opettajana omalla passilla niinkuin entinen Lustig. Minulla rakas ystävä vanhuudesta ei ole vähintäkään sinulle vihaa, vainoo, ei ylönkatsetta ensinkään; vaan kuin rohkenit niin vähillä eväillä ruveta Herran seurakuntaan rohveetaksi ja minä hyvä vanha ystävä soisin sen, ettäs reisuaisit täällä ennenkuin minun elämäni lanka katkiaa, että näissä asioissa tutkittaisiin tarkemmin. Jää hyvästi tällä kertoo!
Paval Ruotsalainen.
Nilsiässä 18 päiv kesä kuuta 1850 kirjoitettu Kajaanin korkiasti oppineelta rohvessorilta.
(Kareksen mukaan vastaanottaja luultavasti J. I. Bergh. Kopio SKSA)
Rakastettu ystävä Herrassa! Suuresta rakkaudesta ilmoitan nyt teille ne monet suuret vahingot, jotka etelän seurakunnissa tapahtuvat. Te ette ole ainoastansa tunteneet salatun kristillisyyden tiedon ja voiman, vaan myös heikkoudessa kokeneet sitä seuratakki, niin paljon kuin mahdollinen on ollut. Mutta nyt nyky-ajalla on luodemaalla, meren rantaa päin ilmaantunut anti-kristus, jonka nimi on Wilhelm Niskanen. Minä olen kirjoituksen kautta häntä kovasti kieltänyt oppiansa levittämästä, vaan ei hän ole totellut. Nyt hän on valittanut Malmbergille, ja Malmberg on häntä vahvistanut väärässä valkeudessa ja antanut kirjallisen passin, että jos ei sinulla muualla ole tilaisuutta puhua, niin sinun pitää saarnaaman kattoen päällä. Sentähden, rakastettu ystävä Herrassa, kirjoita nyt tästä erhetyksestä Malmbergille, jos tahdot. Mutta jos et tahdo, niin olkoon sillään, minä en tarvitse tämän enempää siitä puhua.
Nilsiä 5 p. elokuuta 1850.
(Kirje nimeämättömälle henkilölle. Kareksen mukaan vastaanottaja luultavasti J. I. Bergh. Alkuperäinen SKSA)
Paljon terveyksiä rakastettu ystävä Herrassa - - - - -! Minä häpeen sen viisauden yli ettäs otit ehjos pois ettes erehtyväisen kanssa enään ruvennut pännä-sotaan, nimittäin, langos (M:gin) kanssa. Ja rakastettu ystävä, te tiedätten kuinka paljon minä olen pääni ja hengeni edestä Epheesossa sotinut petoin kanssa68, vaan siitä on minun hyvä mieleni Herran edessä, ehkä minä Teillen koetukseksi annoin, oletko vielä nopsa riitoihin, ja te otitten niin kunnialla siintä ehjonne pois. Teillä on työtä omassa huoneessanne ilman petoihin kanssa sotimata, ja tämä ei ole ollut minun tarkoituksenikaan, vaan kattelin teidän kiivauttanne. Jää hyvästi nyt rakastettu ystävä Herrassa, tällä kertaa.
P.R.
Ja rakastettu ystävä Herrassa, P(ekka) P(uustinen), joka on lain saarnaaja, ja hän on luvannut Kristuksen evangeliumillen kuuliainen olla, vaan minä en ole saanut yhtään tietoo minnekkä hän on mennyt, niin minä laitoin hänellen salaisen reivin, konstillisen, kuvausten alla, jonka sisällen pito on tämä: Meillä on paja ja seppä, ja on sitten talonpojan tarviskalu yksi poltinrauta, johon ei ole tähän asti yksikään seppä kauvaksi pitävätä terää saanut, niin minä olen kuullut että seppä P(uustinen) pitäisi niin viisaan olla, että saapi terän. Jääkäät hyvästi rakkaat veljet Herran haltuun.
Kirjoitettu 2/9 1850.
(Kirje Vilhelm Niskaselle.)
Paljo terveisiä Rakas Ystävä Herrasa tai pirusa Herra Vilhelm Niskanen.
Kuinga sinä rohkenit omasta personastas opettajaxi ruveta niin suuren Herran seurakunnan ylitse, joita Herra herätti; ja nyt on julkinen Jumala kirous sinun huoneesas, koskas poikas sallit huorilapsia pyytä - ja minä vanha ystävä rohkenen sano sinun passis, niin sinä ett ole lähetetty opetus virkaan kuni isältä perkeleltä, ja ole nyt niin hyvä ja kysy kunnias perään mixi mä sua niin puhuttelen; vaan asia on siitä luonnosta mixi rupesit omin lupis opetusvirkaan; ja nyt mä näytän sun hedelmäs; mixis joulun pyhinä veit sun akkas Isebellin lapualaisten viattomia akkoja viettelemään, jolla on semmoisia pentuja, jotka huoruudella saa toisia pentuja kuin sinun poikas - Jää nyt hyvästi ystäväni ja peijaa ihmisiä niin paljon kuin lystää - hyvästi sen herran haltuun, jonga jälisä sinä olet juoxennellu.
Paavali Ruotsalainen.
Saaresta s. 5 p. marrask.
1850 -
Lue koko seurakunnan edesä sun passis.
(Kirje Alfred Kihlmanille.)
Rakastettu ystävä Herrassa Herra nuorukainen Pastori! Me olemme joitakuita kertoja olleet ruumiillisesti tutut ja te olitte J:lan lailta herätetty niinkuin kaikki muut kansat, ja niinkauvan kuin lain vaikutuksia kesti te olitte kiivas sisällisesti ja ulkonaisesti jumalinen; ja tässä kiivaudessa Herran käskyn jälkeen laillisesti menit naimiseen; ja se persoona, jonka otit, niin te hyvin tytyjä siihen lailliseen christillisyyteen, mutta tässä tilassa sinun tietämätäs Herra raksti teitä ja otti sinulta tämän epäjumalan pois, koetellakseen ja kiusatakseen sinun uskoas, onko uskos perustettu Christuksessa vain maallisessa myötäkäymisessä. Ja tämä tapaus ei ole mikään muu kuin suuri J:lan rakkaus joka tässä tämän kautta sinun päälles langesi, ettei yksikän saa epäjumalita rakastaa, joka tahtoo Christuksen ystävä olla. Tutki tätä tarkasti Raamatun jälkeen, kuinka suuresti J:la rakasti teitä, että epäjumalan otti teiltä pois; sillä tämä kuolema ei tapahtunut J:lan tietämätä. Niin nöyryytä itses nyt rakastettu ystävä Herrassa ja etsi sen ristinnaulitun Vapahtajan kansa salaista ystävyyttä sellaisna kuins olet, äläkä lakka ikävöimisestä sisällesesti Hänen tuntoansa, ennenkuin olet vakuutettu, ettäs olet tullut Christuksen tykö. Vakuutus ei ole sen suurempi salaisen Hengen kautta, jonka saat kilvoitukses päälle: nyt tohdin omistaa Christuksen auttajakseni, olempi pienempi tahi suurempi jumalatoin. Ja nämät läksyt rakas ystävä lue Hunajan pisarasta. Jää hyvästi tällä kertoo.
Nilsiä 17/1 1851
(Kirje Olof Helanderin rouvalle.)
Paljon terveisiä minulle tundematon rakas, Olof Helanderin Rouva! Teidän rakastetusta kirjasta sain minä selvästi ymmärtä millä tiellä olet, ja näillä teillä, joilla personat niille joutuu, niillä ei ole yhtään perustettuu tieto, mistä pitää lepoo saada, sovinto Jumalan kansa. Ja nämät olet sinä, Rakas Sisareni Herrasa, tee olette lain kautta hyvästi heräytetty, mutta ett sanasta ymmärtänyt olla Kristuxelle kuliainen, vaan pyrit lain kautta vanhurskautetuxi tulla. - Van ole R. Y. Herrasa, niinpaljon kuin mahdollinen on etsi sanasta neuvo kuinga Christuxen kautta vanhurskaaxi tullaan ilman lain töitä. Ja ole R. Y. niin hyvä kaikken kiusausten alla elä pyri ja tungen lain alle, vaan päätä: minä olen syndinen, Christus kuuluu olevan niiden Vapahtaja, ja harjoita siinä sisällisen ikäväs kansa uskoasi, siksi kuin Christus armosa katso puolesi ja jos ruotsalaisia Hunajan pisaroita on, niin hanki se jokapäiväseksi kirjaksesi, - Jää hyvästi R. Y. Herrasa.
- Kirjoitettu Nilsiäsä se 19 tammikuuta 1851.
(Kirje Viktor Lars Helanderin rouvalle.)
Helanderin Rektorin Rouvalle Kajaanissa.
Paljon terveyksiä rakastettu ystävä Herrassa Herran Rektorin Rouva; minä mennä talvena yhen kerran teitä kohtasin ja sillon minä ymmärsin, Herra isällisestä rakkauvesta teidän oli herättänyt synnin tuntoon ja näin tapahtuu kaikille, joita J:la rakastaa, mutt minä satuin tänä kesänä yhtenä yönä kiusausten alle ja näin niin surkeata unta teidän ylittenne, ette ymmärrä ottaa K:sen rakkautta vastaan siinä järjestyksessä kuin hän Adamin lapsille antaa; uni näytti minulle hyvin selvästi, että te sen sisällisen turmeluksen jälkeen kun minussa asuu kuolemaan asti, niin te rakas ystävä vielä tänä pänä piiloilette Herran eissä, kosk' ett mitään pyhyyttä näe eissäsi, vaan palajapas rakas ystävä takaperin ja kysele nyt omaltatunnoltasi kenenkä lapsi te olette, niin te löydätte, että te olette yhden isän lapsi kun minäki turmeluksen alainen koko ikänne, mutta tätä turmelusta vastaan on Herra säätänyt meille yhen rakkaan Vapahtajan, jot' ei järki tunne; Niin ole nyt hyvä ystävä, odota Vapahtajan ilmestystä kuin kointähteä niin kauvan kuin päivä valkenee ja kointähti koittaa sun sydämessäsi, älä loukkaa enää kanssasyntynehen turmeluksees itsiäs.
Jää hyvästi
(Kirje N. K. Malmbergille.)
Paljon terv. R. Yst. H:ssa Kirkoh. M. Lapualla. Teidän oma tuntonne todistaa että niin kauvan kuin Suom. olet ollut niin m olen ollutsun rakkainmia ystäviäs, enkä nytkään oile vielä unhott. sinun rakasta ystävyyttäs minun välissäni, mut Rakas Yst. se on minulla nyt teitä vastaan, että rakastat nimolaiterein teitä ja töitä69. No te tahotte kys. minulta kuinka täm. tapahtuu. Se tap. sillä tav. koska meid. asuin paikkain välillä on pitkä matka, niin tällä väl. te rupesia ontumaan. Kysym. Mill. tav. täm. on tap. Se tap. muuri nk. Paav. aikana Galaterille, maallisen myötä käymisen alla, et muistanut jol. päiv. parannuksen alla rist. naul. Kr. eteen männä koettelemaan uskoos. Ja nyt tässä til:ssa H. Yst. palj. eksyit ja valitsit itselles yhen väärän profetan joka saarnais sulle perustamatointa rauhoo. Ja vielä annoit sille Prof:lle vapa passin saarnata virka veljilles. Ja R. Yst., sinun nimessäs ovat kaikki virka veljes sen prof. vastaan ottaneet, ja sen prof. nimi on V. N. Mikä oli syy R. Y. ettet pysynyt P:ssa Raam:ssa ja Xst:sen sanoissa: Kavaht. teit väär prof. jotka t. tuk. l. vaat. tul.70 Miksi kadotit sen sisällisen viisauden salaisen tunnon, jonka Herra antoi sulle monta kertoo. Tässä nyt on tuntomerkki ettäs kadotit sisäll. J:lan tunnon, kuin et joutanut maallisilta himoiltas jok. päiv. paran:ssa tarasti pysymään, etkä alentanut its. Herran eissä, niin tässä oli sulle tarpeellinen yksi väärän rauhan saarnooja, ja sun nimessäs ottivat hänen kaikki papit vastaan nk J:lan enkelin. Teille näkyi hyvin kovasti se jok. päiv. lihan ristiin naulihteminen jota pitää uskon säilyttämiseksi jok. päiv. tehä, ja siinä R. Y. kovin paljo eksyit, ettäs hänelle annoit vapaan passin muissak seurak:ssa sitä vääree valkeutta levittee. Vaan muista R. Y. minä en taho kellenkään tuomari olla, vaan kaiken entisen rakk:den tähen, näitä musistutan teille. Niin koittele nyt oikeen P. Raam. ojennuorin jälkeen, jos minä olen sattunut väärin puhumaan, niin tunnusta se vääräks; mut jos puhe on oikee, niin tee pikainen parannus.
Jää hyvästi tällä kertoo. Nilsiässä
P. R.
Ole R. Y. niin hyvä ja anna tieto, jos tämä kirjoitus on sinulle sovelias eli ei; R. Y. Niin paljo kuin mahollista on, niin monta persoonoo kuin tällä profeetallais olet olet pettännä, niin pyyvä heitä suuresti nöyryyttämisellä takas palajamaan, sillä petos ei ole sen profeetan yksinään, vaan sinun kanssa.